Ensinnä lumi sihisi, sitten se litisi, vihdoin ritisi.
Aukesi kolo ja siihen noro,
hih - iltapäivällä jo pieni puro.
Pikkinen tahtoi juosta. Ilman jalkoja, ei ollut velkoja.
Isota isoksi isoksi enoksi.
Vuotaa veljensä pariksi vuomaan.
Sillä oli halua valua. Intoa kuntoa,
yhtyä sisarten kera samaan uomaan.
Lopulta elämää luomaan ja kesää tuomaan.
Kunnes jättäisi kaukana kotoaan,
itsensä meren huomaan. Ilman pitävää ikävää,
täynnänsä tuulevaa elämää.
Kuului aluksi kauhea ryske; räiske ja kolina.
Alkoi mäiskyä; ryskää ja räiskyä,
kannet ahnaasti toistensa päälle läiskyä.
Ei sopua, pelkkää suukopua, alas halus' kaikki
ja hopulla.
Syrjään muiden piti väistyä.
Purkautui se pato lopulla.
Laskivat linnut takaisin maahan,
rauha liiteli perässä.
Aurinko täydessä terässä.
Hiipui melu, ääni tyyntyi, pysähtyi ilma.
Rentukoiden lomasta vilkkui ja ilkkui.
Helisi ja hilisi.
Se kaunemmista kaunein. Solina.
Tsori!
Oli pakko tehdä 2 versiota samasta höpötyksestä.
Lupaan ettei tämä toistu!
Oli pakko tehdä 2 versiota samasta höpötyksestä.
Lupaan ettei tämä toistu!
Kommentit