Niin vaan eräs Urmas!
Löysi armaan, ihastui Irmaan,
sortui turhaan hurmaan.
Matkustivat Burmaan
ja joutuivat turmaan.
Kellisti Irman lomalla lentsu.
Urmaan pelasti juntan kentsu.
Muuttui Urmas, jätti turhan, unohti turman,
kiisti surman, munkiksi kääntyi, jätti Burman,
Suomeen vääntyi.
Täällä rääntyi, suruun nääntyi;
murhe oodeiksi viimein ääntyi.
Suosioon nousi, jännitetty jousi.
Sitten lehdessä juttu, sen kertoi tuttu.
Valmis oli huttu, sielussa suttu, mielessä ruttu.
Päällään häpeän ikuinen nuttu.
+++
Moni varmaan tunsi Urmaan harmaan.
Hänhän matkusti Parmaan,
uskoi karmaan ja astui polulla harhaan.
Haudattiin viinitarhaan.
Kommentit