Nulkkaa pitkin aavaa kairaa eellä
suuren elon komistus.
Oudonlainen somistus,
päässään luinen koristus.
Kintereellä, kuohuu virta, poukkoo lauma.
Elää elo.
Kurun kohtaan kuristus
ja uuteen vauhtiin huristus,
hiipuu kellon kalistus.
Hukkaa kaksi tokkaa tarkkaa, saaloo,
tievan tumman kalveen lukuun.
Loikkaa samaan siimeen hukka raiska,
nuori tuore, hiukan laiska.
Hetken yllä yllätys ja päällä pölästys.
Sitten tunnistus jo lakkaa pakokauhu
alkaa nauru ja uuden uroon valistus.
Ensin alistus, sitten nokan turistus
ja vielä ehkä halistus, kohta tassun puristus
sekä tutun rutistus. Kaikki järki yhtä.
Suunnitelma pian selvä, matkaan loikkaa,
huomaa tokka harmaata ei troikkaa.
Voi kun onnistus tuo ponnistus!
Surma koittaa, vaadin kaatuu. Elo pakoon.
Saalis jakoon.
Kommentit