Tässä yöllisen mattoni - riippumaton tulos.
Lähden ulos, jäätyvän Tammen kuulaaseen tilaan.
Jängälle aamuun itseni hilaan.
Edessä siintyy luonto avara hiipivän hämyn takaa.
Nousee auringon haalea sara kaakosta;
kamara maan häilyy silmissä, ilman paatosta.
Viipyy mielessä unisten kuvien kimara,
hera kielelle nousee ja mieleen halaa
annos kahvia kerman kera,
ilman sokeripalaa.
Palaan pirttiin ja nauttimaan alan,
laitan sittenkin sekaan imelää palan.
Henki jälleen on lempeän lauha
ja maailma uudelleen avara.
Kommentit