Punaista hilkkaa pala vilkkaa suurten puiden takaa.
Vieruspolkua otus nilkkaa wanha harmaa vakaa.
Vieruspolkua otus nilkkaa wanha harmaa vakaa.
Hoksaa neito uhkan olon, katselee jo suojakolon
Siellä vasta rinta tyyntyy.
silmäys wanhaan hukkaan siirtyy.
Siellä vasta rinta tyyntyy.
silmäys wanhaan hukkaan siirtyy.
Pelko nostaa kananlihan,
varovasti siirtää lahkeen sekä nilkan.
piiloon katseen tarkkaavaisen.
Huomaakohan hukka Hilkan?
varovasti siirtää lahkeen sekä nilkan.
piiloon katseen tarkkaavaisen.
Huomaakohan hukka Hilkan?
Sitten koittaa mummon kotiin soittaa,
en vielä tulla voikkaan. On eessä ehkä vaara.
Valittava toinen polun haara,
etten hukan eteen vahingossa kaarra.
en vielä tulla voikkaan. On eessä ehkä vaara.
Valittava toinen polun haara,
etten hukan eteen vahingossa kaarra.
En tunne lainkaan tuota wanhaa heppuu,
vaikka minkä tempun on laittanut se reppuun.
Voi mummokulta, no nyt se hoksas minut,
saankohan ma enää koskaan nähdä sinut?
vaikka minkä tempun on laittanut se reppuun.
Voi mummokulta, no nyt se hoksas minut,
saankohan ma enää koskaan nähdä sinut?
Auta - auta Pohjan akka!
"Kohussasi koiran kannoit,
Suven muissa suolissasi,
Penin alla pernohisen."
Tule auta pikku Hilkkaa,
piiaks alan sulle vilkkaan.
Lehahtaa Louhi, komentaa Kokko hukkaa:
Kontuus painu kotikolon, loppuu tähän homma polon.
Kontuus painu kotikolon, loppuu tähän homma polon.
Saa likka ensin mummon tuvan näyttää,
ja pääsee sitten lupaustaan täyttää.
On piiat kiven alla näissä töissä,
ne viihtyy myöhään diskoöissä.
Ma hukka joskus sulle tämän korvaan ja jonkunja pääsee sitten lupaustaan täyttää.
On piiat kiven alla näissä töissä,
ne viihtyy myöhään diskoöissä.
lahjan luusta sorvaan.
Kommentit