Yksi elämämme tärkeimmistä matkoista on mennä toista
puolitiehen vastaan, totesi aikanaan eräs noista aiemmin
mainitsemistani "muinaisista".
Kun aktiivisesti selailee netti-inimisten tuotoksia, niin väki-
sinkin alkaa nähdä "tietynlaisia linjoja" kirjoituksissa.
Tarkoitan tällä ihan eriä linjoja kuin mitä nuo " silmiin ja
leivinjauheisiin " keskittyneet kirjoitukset ovat.
On erinomaista, että jotkut keskittyvät silmukoihinsa niin
ahkerasti taikka makkarasoppiin. Jääpä sitten muille aikaa
miettiä näitä ihan arkisiakin asioita, kuten sotaa, köyhyyttä,
sairauksia, joulua, koulua ym.
Eräs aika usein esiin tuleva aihe on maallekaipuu. Ehkä
sille joku keksisi somemmankin määritelmän. Sitä sopii
kyllä kommentoida. Olkaat niin hywiä.
Selvästi usealla näkyy olevan kyllästymistä tähän kulut-
tavaan kulutusrulettiin. Tavaraa, rompetta ja romuakin
alkaa inimisten komerot ja kaatopaikat olla pullollaan.
Vapaa-ajasta sen sijaan alkaa tulla Humpuuki-friikillä
kapelo. Siitä, tyhmyydestä rahastavien konsulttien tuot-
toisimmasta keksinnöstä: LAATUAJASTA.
Loppujen lopuksi, taas vaan toteutuu wanhojen aikojen
näppituntuma-wiisaus: Inimistä ei ole tarkoitettu tähän
luonnottomaan tilaan johon markkinatalous aivopesee.
(Mitämiejosanoin! Mitämiejosanoin! Mitämiejosanoin!)
Warsin monella haaveena on kirjoitusten perusteella elää
yksinkertaista ja rauhallisen tasapainoista elämää mahdolli-
simman ekologisesti. Ei kuitenkaan dogmaattisesti, ortodok-
sisesti eikä fundamentalistina.
Enkä usko, että perushaaveissaan kukaan on niin kiihkeä,
paitsi höyrypää, joka huomenna saattaa olla jo koillistuulen
vietävänä. Ylihuomenna kaakon.
Tässä tilanteessa hukan on hyväksyttävä tilkkanen opport-
tunismia yhteisönsä asettamien kriteerien rajoissa. Siinä
missä muidenkin. Se on selvä.
Noilla haaveilla on vain se yksi ikävä piirre, niin paljosta
kivasta joutuu iniminen luopumaan, niin paljosta, ettei
siihen ole monellakaan haaveksijalla riittäviä henkisiä
resursseja.
Vaikkakin ihminen on sitä rikkaampi, mitä useammista
asioista hänellä on varaa pysytellä erossa.
Jos päätöksen muutoksesta tekee, eipä tarvitse sitten
kysyä: "Lii-uv tääbbin wlan vâi piäsá-uv neetin monnii
iärrás pehr?"
Itsetunnon puutteesta, se johtuu, pääasiassa.
Oikeammin ei puutteesta vaan heikosta itsetunnosta.
Ja HAH - se tulee niin kalliiksi, että rupusakilla, johon
hukkakin itsensä tyystin laskee, siihen ei kertakaikkiaan
ole taloudellisia resursseja.
Köyhyydestä inimiset joutuvat lähtemään maalikyliin ja
sitten kun haluavat takaisin suojasatamaan, siihen ei ole
varaa. Somaa. Ja kaunista.
Yksi konsti on, on muutettava ENSIN sinne haaveidensa
tyyssijalle ja vasta sitten on alettava soveltaa elämäänsä
siihen mistä on haaveillut ja päätynyt. Se se vaatii sitä itse-
tuntoa juuri, sisua ja sitkeyttä
Elämällä, niin arkista ja tavallista kuin se onkin, on tapana
aina järjestyä.
Toivotan lykkyä tyköön kaikille maalle orientoituneille,
paikkoja on tämä maa pullollaan ja lisää tulee koko ajan,
niin kuin varmaan lähes kaikki me havaitsemme.
Post Scriptum.
Toimi ensin ja vasta sitten järjestele asiat, ei se pitkään
kirpase. Entistä vahwemmaksi kasvattaa vain.
Hukka on " taidiš "!
Kommentit