Jo on Keträ kehimäs, päivö pimiäst pilkistämäs.
Vaan kerran munaiset muruks pakkui.
Mi munas alane puol, se maahan maan emäiseks;
mi munas yläne puol, se kuuhuks kuumottamah;
mi munas valgehut, se päivöks paistamah;
mi munas rusgehut, se tähiks taivahpiiril..
A läks äiö etsimäh, aurinkoh ajelemah.
Katsoi valoh, loihe sanomah:
Anna meil elon luvad, anna kasvun luvad.
Kun kuu on noussu notkelmast,
päivä pilvest pirahtant.
Ka sittä jaksamma sinuo oottoh,
laulun tehä, da sinul soittoh.
Kommentit