tuomittuna herran huomaan koko lauma.
hänen oma luoma.
On liikaa uhkaa samaan jänkään, jonne poroukot änkää.
Liian suuri kato käypi, ei oo koskaan vatsa täysi.
Uutta pitää nurin lyödä, et riittää kaiken lauman syödä.
Näin on ollut iät, ajat, nyt ukot tehneet uudet rajat.
Ei sitä hoksaa edes herrat kerran,
että näyttäisi laumalle verran,
minkä on tonttia latoa, jottei tule porokatoa.
Uhkaa tonttipula päälle, sopisimme Inarin jäälle,
koko luomakunta, se ei ole unta.
On totuus aika outo, siksi susille nyt nouto.
Ei mahdu riinpiis samaan kyytiin,
joka lähtee sudenpyyntiin.
Alkaa jahti, alkaa lahti, rumputulta, käskee mahti.
Ei armoa! Nyt roistot suolaan, kaatomaljat kohta
juodaan, sitten lepoon Lain suomaan.
Kun luoti viuhuu, tappaa laaki, tulee kaato.
Makaa raato, elon jatko-osa alkaa,
potkii vielä jalkaa, paratiisiin kuono kääntyy,
wanhat unet esiin vääntyy.
Asiat matkan lopussa, onneksi sudella oiwalla tolalla,
siellä kylmällä rommi-kolalla, uusi elo jo tulossa.
Siitä urhon huulet hymyyn piirtyy
ja herran huomaan matka siirtyy.
On juttu loppu, lähden kiimiin,
tähän loppuun yleensä sitten pukkaan useinmiten
aina kaiken maailman ylimääräiset sanat ja muut
kotkotukset, vaikka ne eivät mahtuisikaan enää.
tähän jo ennestäänkin
töpötäyteen riimiin.
töpötäyteen riimiin.
Osota hoinene
Kommentit