Raataa susi rankkaa rataa, laukku mahan käskyt jakaa:
Nappaa meille hirvisonni, muuten loppuu elon onni.
Hankeen ryntää, päässä hinku,
sattuis kynsiin vaikka lintu.
Varoo outo outoo risuu; vivun ohi hiljaa lipuu.
Houkuta ei yks'kään laukku; olla voi jo siinä loukku.
Väkevänä matka jatkuu, purku tyyntyy,
hangen pintaan kuva hyytyy.
Pysähtyy ja raapii päätään hukka;
enpäs olis arvannutkaan:
On tuossa maannut lintu suuri, missähän se lenteli?
Ettei ollut enkeli?
Jatkaa susi, ilme ahne, eteen eestä hyppää ihme.
On hohto vahva, virtaa metsä läpi hennon kehon.
Ensi kertaa susi näki, keijun sievän.
Järjen vievän.
Kuuluu hieno, ääni vieno.
Oih! Pelkään teitä, syötte muka enkeleitä.
Eipä huolta sulla otus, tässä suden koko totuus:
Ei me syödä enkeleitä, siksi ettei ole heitä.
On vain meitä eläviä joita,
kiehtoo uneen piirrettynä tontut, keijut, haltijat ja noita
sekä paljon muita höyhentarinoita.
Nappaa meille hirvisonni, muuten loppuu elon onni.
Hankeen ryntää, päässä hinku,
sattuis kynsiin vaikka lintu.
Varoo outo outoo risuu; vivun ohi hiljaa lipuu.
Houkuta ei yks'kään laukku; olla voi jo siinä loukku.
Väkevänä matka jatkuu, purku tyyntyy,
hangen pintaan kuva hyytyy.
Pysähtyy ja raapii päätään hukka;
enpäs olis arvannutkaan:
On tuossa maannut lintu suuri, missähän se lenteli?
Ettei ollut enkeli?
Jatkaa susi, ilme ahne, eteen eestä hyppää ihme.
On hohto vahva, virtaa metsä läpi hennon kehon.
Ensi kertaa susi näki, keijun sievän.
Järjen vievän.
Kuuluu hieno, ääni vieno.
Oih! Pelkään teitä, syötte muka enkeleitä.
Eipä huolta sulla otus, tässä suden koko totuus:
Ei me syödä enkeleitä, siksi ettei ole heitä.
On vain meitä eläviä joita,
kiehtoo uneen piirrettynä tontut, keijut, haltijat ja noita
sekä paljon muita höyhentarinoita.
Osota hoinene
Kommentit