233280.jpg

     Liikkuen kohti laitaansa, riisuen paitaansa,
astuu hän laivaansa.

Muistellen vaivaansa, oloa kaitaansa
elettyä aikaansa.
Menneitä aikoja, nuoruuden taikoja.
Rikhardin Kliffiä, Fenderin riffiä.
Juotuja maltaita, Vuotoksen altaita.

Lapsuutta partaalla; paistettiin vartaalla
makkaraa loimuissa, kosken korvilla kuohuissa.

Kuluteltiin nuoruutta, ihannoitiin suoruutta,
ei tunnettu huoruutta. Oltiin vain lapsia,
tuoreita hapsia. Ooteltiin maailmaa.
vapaaksi muuttuvaa.

Hän muistuttaa itseään, pyyhkien silmiään,
menneillä muistoillaan, runoinsa luistoillaan.

Valmiina Tuonelaan, loppunsa kohtaamaan,
vaikkei toivokkaan, kuoloa kestiin,
huonoon pestiin, mieroksi saapumaan.
Tyyntyi Tyttiä odottamaan.

Entistä enemmän.
Osota hoinene