Äänti, sanoi muut, ja naukui,
samaan malliin niin kuin kissa,
kun lausui joskus pöllö sanan, kaksi,
tunturissa.
Aatoksissaan istuu usein suuri harmaa Tuntu Rissa.
Tarkkaa pientä olevaista. Tuumii.
Hengissäkö annan olla
koko heimon sovinnolla.
Kirjoittaa suon heille luvan
jos vain jättää salaan minun tuvan.
Koittaa syksy, saapuu lehti.
PÖLLÖN KOLO PALJASTETTU!
Suuttuu otus. Rauha loppuu tunturissa.
Jyrsijöitä koolle vaatii otus julma,
eessä on nyt tiukka pulma.
Jos ei säily sopu sopulin ja Tuntu Rissan,
kamuksi mä otan kissan, evääksi teen myyrän
sekä siskon. Katsojiksi heimon pyydän,
näytteen eteen syydän,
näytän, tässä teille malli, kodistani juoruja en salli.
Kestää toimikunta yli kuuteen
Kääntyy ilta
aamuun uuteen.
Sopu syntyy,
myyrät kotiin halaa,
rauha palaa.
Jälleen aatoksissaan
nuokkuu tunturissa.
Tuntu Rissa.
Osota hoinene
Kommentit