Pari luonnonlasta tässä esillä on elämässä.
Susi hukkaa matkaan tinki, kierettävä oisi rinki.
Enpä taida lähtä jaksaa, mulla alkaa vaivaa maksaa.
Vanha kuoma, luojan luoma, kyllä tulet kunhat puret,
hampaat yhteen, nopsasti tuon kierrämme lyhteen.
Ei se taida onnistua ponnistus, on mulla suussa
hampaat molemmat samassa leukaluussa.
Hukka luolaan hämyn hetkeen palaa,
retkeen lähtee susi yksin. Manaa.
Voiko kehen enää luottaa,
yksin pitää syöttää juottaa.
sunnuntai, 8. lokakuu 2006
Kommentit