Olen pahoillani tuhmista sanoista,
mutta tämä editori on perseestä!
Astun ulos. Alla pala tammikuuta, mykkää suuta auon,
yllä puolikuu, mutta suoraa huutoo huudan, kaamoskuu.
Kirun hiljaa vaiti. Tukahtua tykkään.
Tempaan varsiluudan, sille närän lykkään.
Tässä valju tulos:
Kiukuissani huiskin, tiuskin katkuisia kitkuisia sanoja.
Helisemään kylmästä värisevän pihapuun oksille
ja sallin senkin itkeä harmista.
Pidän tassulla uksen karmista.
Puran suusta kiukun, kaiku kimpoo puusta,
sinkoo hälyn vasten päästämääni ääntä,
käännän kyljen, ilmoille sen uudestansa syljen,
yhä tyhmyyksiä lauon.
Pidän hetken tauon, viskaan taljan hankeen,
siihen lankeen, lasken kehon kylmän kankeen,
myrkyn uuden kylvän sieluun. Jyrkän.
Pidän pääni, kallon paksun - ylvään,
kierrän pariin kertaan pyhän pylvään.
Sanat, vapaat kanat, sinkoilee vain pitkin pihaa
viiltää omaa lihaa, manaan koko sanaa.
Annan raivon hiertää mieltä, vääntää kieltä,
koko Vuodatus on suoraan sieltä.
Ei mitään mieltä jatkaa tätä kimppamatkaa.
Oh-show-tah Hoi-ne-ne
Pakkohan täältä on luikkia vaikka sitten
tamman sukuelimen kuuseen!!!
Ei tässä muukaan auta. Prkl. x 1000!
Kyllä minä parannuksille arvon osaan antaa,
mutta että jotain hyvää YKSiNKERTAiSTA
lähdetään ehdoin tahdoin parantamaan.
Sitä en käsitä. Saatana, Pervit!
Tuohon ylös uudistus on tuonut muuten napin jolla
voi ilmoittaa Tuomakselle jos kirjoituksesta tulee
pahamieli. OLKAA HYVÄ! iLMOITTAKAA!
Tuo nappi on hieno idea delegoida vastuu anonyymiyteen,
ketään ei voi osoittaa sormella sensuurista.
S E N S U U R I S T A.
Mieleeni palautuu kuin jumalten lempeyden suomana
Eriek Verpale ja:
"Saat polttaa kaikki savukkeeni, viedä kirjani
ja kieltää minulta kahvin juomisen,
kunhan et vain tee tyhmyyksiä."
Ei kai se hienous ole pääsasia vaan käytön helppous.
Siihen minä uskon Vuodatuksen suosion perustuneen.
Kirjoittajista suurinta osaa on rangaistu jo Vistalla
osa hikoilee edelleen Vistansa kera ja sitten tämä.
Eivät ole kyllä tätä sekamelskaa ansainneet.
En vastusta uudistuksia ja etenkin kun ilman saa
niin pitäisi tietenkin tyytyä narisematta ne vastaan
ottamaan ja heiluttamaan häntää tai jotain muuta.
Yli 2 vuotta joka pävä onnistuneesti ennakoiden
katkeamattomana janana kuvaa ja kirjoitusta ja
siinä sivussa reilut 120 000 klikkausta.
Tämä hienous ottaa päähän niin viehkeästi,
että taidan paneutua lomalle ja alan sitten
miettimään mille tässä aletaan.
Jotain olen kuullut blogin siirto-ohjelmista. Alanpa
tutkimaan asiaa ja ilmineeraan siitä kyllä. Siihen
oljenkorteen tässä kai joutuu tarttumaan.
Tiedän, tiedän, sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta vain häkkilinnut haaveilevat, vapaat pyrähtävät lentoon.
No tästä tulikin ehta Vuodatus em. syistä johtuen.
procul harum, Harmaasusi
Tässä novelli: LUMOTTU MAA
]]>
Mutta eihän se semmoinen tavalliselle nykyinimiselle
mitenkään sovi, luonnollinen asioiden käsittely, toimin-
not ja eleleminen verkkaassa myötäpäiväisessä ajan-
virrassa. Ei-ei!
Ukko raottaa ritsillä loikovan kevyesti pukeneen,
puoliunessa torkkuvan naaran yltä porontaljaa.
Nainen huulet raollaan, salaperäisesti hymyten Mona
Liisin tapaan, ehdottaa josko olisi hetkeksi hyvä kellis-
tyä ritsille ja ruokalevolle käydä tämä ihanan aterian
jälkeen ja etenkin kun tämä sopimus olisi ratifioitava
samaten ennen voimaanastumista.
Rantteelle osunut tuntematon kuljeskelija, satunnainen,
olisi kenties ehkä saattanut kummastella jossakin määrin
pirtistä kuuluvia kiljahduksia ja volahduksia. Ehkäpä olisi
ehättäytynyt akkunan nurkasta tirkistämään mitä pirua
siellä pirtissä oikein puuhastellaan.
Niinpä vaan muuanna ehtoona, hämärän jo himmen-
nyttyä säälliselle tasolle, kun korppipari oli erotta-
vinaan akkunasta, siihen tihrusteltuaan, juuri sitä
epämääräisen vihjailevaa toimeliaisuutta visseihin
asioihin. Sitä juuri joka panee ajattelemaan näkijän
omassa päässäkin levottomia...
Korppirouva, näkemästään kiihtyneenä, ehkä kuule-
mastaankin, parmas kohoillen, mutta siveänä rouvas-
lintuna, painaa olkansa ukon olkaa vasten. Kujertaa
käheällä, kuin synnynnäisen jazz-laulajan äänellä:
"No onhan se käynyt mielessä, kieltämättä, joten
eiköhän se ala jo aika semmoseenkin olla. Pojatkin
on Lagganporoaidalla paskoja kyttäilemässä omin
nokkinensa joten saamme kahdestaan rauhassa.
Tievaa pitkin vitkutteleva kettu havahtuu, repolainen,
jolla vainukin on jo sitä luokkaa, että monesta pälkä-
hästä se sillä välttyy ja monelta satimelta jää saalis
nappaamatta yliherkän aavistuksen takia.
Mutta tarkkavainuiselle otukselle sekin riittää, sensorit
poimivat tarkalleen oikeat molekyylit ja syöksevät vih-
jeen humeettiin toimenpiteitä ja ratkaisuja varten.
Ja ehkä muuallekkin, mutta jotta sitä ei häveliäisyys-
syistä vaan kerrota. Sen saa arvata, kenellä on siihen
sopivat suonissa viuhtovat veret. Muut pysyköön vaiti.
Satumaassa, onnen valtakunnassa.
