On juhlava hetki.
On valjennut ammoin lauennut ansa.
Kyyneleet kasvojen kanjoneissa
katselee varsinainen kansa.
Räkää hihaansa pyyhkien, hiljakseen nyyhkien.
Digisovittimen suoltamaa ihmettä lasista.
On arvokas linna ahneiden, tyhjänpuhujien
ja komeljanttarien keikarointipaikaksi vartettu.
Hoviksi jossa paremmuus mitataan helmanpituudella,
hintalapulla ja pitsin runsaudella.
Renikoiden kirjomalla rintamuksella
punaisella liinavyöllä, kullatuilla ketjuilla
ja kengänkärkien kiillolla.
Puheen sorina, kuin vedellä toimivan tuulimyllyn
kuiva narina täyttää sakeana ilman joka on
kateellisista katseista myrkyttynyt.
Siellä maansa ja heimonsa myyneet juhlivat
menetettyä itsenäisyyttä rahvaalle pyllistäen,
Suurta Mahtavaa €urooppaa nuollen.
Narreina häärivät ylhäistä huvittamassa,
turhat julkkikset, pelleiksi kutsutut,
harklekiineina saavutuksiaan toisilleen listaten.
Pitkin saleja pasteeraten, viinejään litkien.
Missä piilee ennen niin painokas, vakava kansa?
Se mahtava, arvokas, väkevä massa.
Se luja, ankara, tinkimätön rahvas;
vakaa, vankka heimo ja horjumaton joukko.
Joka muinoin rajalla sanoi: EI SOVI TULLA!
Wäkevän ugrilaisheimon esi-isien verellä liitetyt
siteet karuun maahan on kiskottu irti juurineen.
Levitelty €uroopan ja maailman markkinatoreille
rahaa palvovien Helppo-Heikkien toimesta.
Kaupiteltu kojussa eniten tarjoaville,
muun rihkaman mukana.
Kokonainen kansa.
Koko Suomi.
Kommentit