1093580.jpg

Yks muuan Henkka, jalka hiukan kenkka
jäistä polkuu pitkin lenkkaa rauman rantaan,
tyhjää ämpäriä kantaa, jeesaa pyykkituvan Mantaa,
koska sitä elämässä peesaa.

Toinen, samoin vähän ruholtansa sekin renkka,
muuan äreähkö Ruåtsin Venkka;
toista rantaa soikon kera lenkkaa.
Ilman omaa akkaa, mut' rantaan vain sekin pakkaa.

Soukka lankku yli jäisen synkän virran johtaa.
Tismallensa siinä,
keskel' virtaa,
rammat miehet kohtaa.

Oneampi Ruåtsin Venkka tenttaa:
Åtetaankå senkka vaikå nåkast' menkka?
Tulee meillä tässä kåhta tenkka.
Kumman takana ån lähempänä penkka?
Sul' punåttaa jå åhta, Henkka.

Siihen nokkelampi Henkka:
Vai tanssitaanko jenkka,
on yhtä liki molempia rantapenkka.
Katsotaanko siellä - kumpi venttaa?

Nå-jåå - ån meillä nytten tenkapå!
Yli päästä tämä å.

Ehkä paras antaa löyttä, vedettäiskö yhtä käyttä?
Minä perään, palaan rantaan, ripottelen uraan santaa;
ala sinä vettä kantaa, auta sitä Mantaa.
En åle hååpå vaik' asun talven Åbo.

1067890.jpg