1077912.jpg

Minunko huolekseni olette laittaneet ja varustaneet
nämä kaikki kapistukset olkalaukkuuni?
Ettenkö minä muka luonnossa vaeltaessani selviäsi
ilman kellojanne, ilman kalentereitanne?!

Kun aurinko pilkistää idästä,
tiedän että on aamu.
Se tuo tullessaan uusia asioita
ja antaa voimia kohdata tulevan elämän.

Kun aurinko on korkeimmillaan,
tiedän että minun syötävä muutama siivu makkaraa,
saadakseni voimaa tehdä päivän puuhani loppuun.

Kun aurinko on siirtynyt länteen,
tiedän illan koittaneen ja on katsottawa lepopaikka,
jotta voin muistella esi-isieni aikaa,
menneisyyttä ja historiaa avuksi tuleville asioille.

Kun valo lymyää varjojen taa,
olen valmis levolle,
mutta ajatukseni juoksevat ja karkaavat
taivaanpiiriin ja linnunradalle elohopeapisaroiden lailla,
vallattomina.

Pitäkää siis kellonne jotka kahlehtivat ajan.
Minä kyllä elän.

~~~~ : ~~~~

Kun hanki haihtuu lempeään lounaistuuleen
ja vihreä verso syrjäyttää hyisen kuoleman,
tiedän että on kevät.

Kun kultainen kehrä unehtuu taivaankannelle
ja häätää yön talven tykö vieraaksi,
tiedän että on kesä.

Kun puut pukeutuvat karnevaaliasuun,
tiedän että on syksy.

Kun maa vaipuu lepoon valkean huovan huomaan,
tiedän talven ehtineen.

Pitäkää siis tukalat kalenterinne
jotka määräävät vuodenajat.
Minä kyllä elän.


1067890.jpg