On kiipijällä mieles' aina portaat.
Häl' toiveet haaveet hartaat
ain' illoin valtaa univeneen partaat.
Kun sattuis' eteen ihme porras,
no - kelpais vaikka aluks' rappu,
et' herkuist' notkuis' vartaat.
Et' aina olis' Vappu ja mulla sinne eturivin lappu.
Ei haittais' jyrkät raput, sitä sukkelampaa nousu,
mut farkun tilaan vaihtaa pitäis', kai hieno rässihousu.
Pian pullollaansa kaappi - HEH,
liituraitaa, Maripaitaa. musta sukkaa.
Varottava puvun nukkaa.
Voi mistä löytyis' ensi astin?
Ma siitä ylös ponnistaisin lastin,
veisin päähän herrarastin,
Perustaisin oman kastin.
No ystävistä tulee kyllä kaput.
Tässä niille laput, viettäkööt he omat Vaput.
Oon kiipinyt nää' askelmat, kun hyvin piti laskelmat
ja päässyt ylös vallanportaat.
Jos alkaa elo pitkästyttää täällä tahi olo tympäsyttää,
ma laadin uuden laskelman
ja otan sivuun yhden askelman.
Katson toiset astimet tai teetän uudet rappuset.
Kommentit