331050.jpg

Historian kirjojen mukaan Emile Zola julkaisi 1898
avoimen kirjeen Ranskan presidentille otsikolla:
 J'accuse ("Minä syytän").

Minä ajattelin raapaista tassullani taas kerran heimon
politikkoja,  nyt tämän sairaanhoitajien palkkajupakan
takia,  mutta jätänkin sen yllättäen  tekemättä koska
ulkona on niin hyvä ilma.

Lueskelin illalla Emile Zolan henkilökuvaa ja siellä kerrot-
tiin,  että Zola kuoli Pariisissa  syksyllä  1902 häkämyrky-
tykseen, joka aiheutui tukkeutuneesta savupiipusta.
Savupiipun tukkimisesta epäiltiin Zolan vihamiehiä, mutta
mitään todisteita ei saatu.

Siianpyynti on kesken,  verkotus ja nuottaus ja vielä
pitäisi
linnustamaankin ehtiä. Kovin olisi epämiellyttä-
vää kuolla ja
liian aikaista,  häkään. Etenkään kun pir-
tissä on sähköinen
lattialämmitys.
Savua ei tule muualta kuin omasta päästä.


Syytän nyt vain pelkkää säätä siitä  että edelleenkään
tuota sairaanhoitajien  palkkamonttua ei  ole täytetty
ja tasoitettu. Lanattu ja liipattu.

Syy on varmasti tässä lupaavan  viileänä alkaneessa
syksyssä joka sittemmin äityi tulehtuneen ilmapiirin
takia lämpiämään niin,  niin että nyt on jo niin lämmin
ja kostea atmosfääri, että se on varmasti mädättä-
nyt loputkin politikkojen humeettivedestä.

Konsta Pylkkänen selitti tulen  syttymistä sillä että
ilma oli täynnänsä tulipasilleja. Haapapuu, josta tuli-
tikut  veistettin  taas oli kovin  herkästi  tulehtuvaa
puuta.  Kun sillä raapaisi askin karkeaan kylkeen, se
oitis tulehtui  ja samassa tulipasillit hyökkäsivät sii-
hen ja kohtakos siinä valkia jo loimotti.

Nyt ilmassa vaikuttaa olevan  kovin runsaasti juuri niitä
Konstan mainitsemia tulipasilleja.  Hoitajien pitkään mu-
hineet haavat ovat tulehtumispistessä ja vaaditaan vain
pientä hankausta kun on valkia loimottamassa.

J'accuse plus, minä syytän edelleen.
Ystäviäni, tuttaviani,  lukijoitani  ja kaikkia  muita jotka
vain keksin. Kaikkia niitä jotka vaiti, äänettä katselevat,
lainkaan itse reagoimatta, vain omaa nokanvarttaan  pit-
kin ja antavat  siten yleisen terveydenhuollon  romuttua
sairaanhoitajantyön arvostuksen romahtamiseen.
Terve ruumishan ei hoitoa kaipaa, se on vissi.  Eikä liioin
sairaskaan. Ruumis.

Meidän perällä muuan Valfrid  Karppinen aikoinaan erehtyi
ikäänkuin syyttäen sanomaan  nimesmies Mulkqvistia siaksi.
Nimismies oli takavarikoinut melkoisen  köntän hirvenlihoja
ja vielä sakkoa esittänyt lisukkeeksi.

Siitäkös oli tuo Valfrid sitten kimpaantunut ja alkanut
sättimään nimesmiestä siaksi ja vielä alaisen kuullen.
Konstaapeli Karhapää todisti pomon puolesta ja nimes-
mies kun oli,  niin työkseenhän tuo  nosti siitä syytteen
ja puuhasi Valfridin leivättömän pöydän ääreen.

Aikanaan sitten raastuvassa tuomari kyseli Valfridilta
totuuksia ja  kun tuo myönteli vain,  niin eipä siinä  kot-
vasta kauempaa mennyt kun jo tuomari sakkoja luki ja
opetuksen- ynnä nuhteen sanoja syytetylle.

Kysyi sitten lopuksi syytetetyltä, että miltä se nyt
tuntuu tämä asia? Loppuunkäsitellyltäkö?

Valfrid sanoi:
"A sakot mie yle mieluust massan täs tappaukses! Mut
kuuleha sie tuomar - kuuleha!  Suanks mie sitte sikkoo
sannoo nimesmieheks jos kert toisippäi ei sovi?"
- No saa-saa, tottahan sikaa saa nimismieheksi kutsua,
  eihän se elukka ymmärrä puhetta.

Valfrid kääntyi hymyssäsuin nimesmieheen päin,
nyökkäsi ja  hymyili maireasti.  Sanoi sitten koko
käräjäväen kuullen:
"HYVÄSTi NYT SiTTEN VUAN - NiMESMiES!"
294946.jpg