Joskus taannoin, kuitenkin tähän, jo nykyiseen
onnettomaan aikaan, sai kerrankin kaksi herraa
mahdollisuuden vaihtaa elinolosuhteitaan, aina
elinpiirejään ja -tapojaan myöten. Susi ja eräs
ihan muuan mies. Toinen toisestaan tietämättä.
Toinen toisestaan.
onnettomaan aikaan, sai kerrankin kaksi herraa
mahdollisuuden vaihtaa elinolosuhteitaan, aina
elinpiirejään ja -tapojaan myöten. Susi ja eräs
ihan muuan mies. Toinen toisestaan tietämättä.
Toinen toisestaan.
Molemmat olivat turistimatkalla Savossa, tarkemmin
sanottuna Kuopiossa. Asuivat molemmat hotelli Puijon
Sarvessa, mutta tämän episodin aikana olivat tutustu-
massa Kallaveteen Puijon tornista.
sanottuna Kuopiossa. Asuivat molemmat hotelli Puijon
Sarvessa, mutta tämän episodin aikana olivat tutustu-
massa Kallaveteen Puijon tornista.
Mies oli aina kadehtinut suden vapautta ja luonnossa
oleilua - ikuista lomaa - kuten hän pubissa muisti aina
kavereilleen mainita:
" Susi se vasta on se oikia Malporo-mies, sen menoja
ei akat määräile, Saatana! "
Sangen oli tuttu ja usein kuultu tuo lause.
Susi puolestaan kadehti aina inimisten vapautta,
Nämä kun saivat sen mielestä tehdä vaikka mitä
päätöntä, joutumatta siitä vastuuseen silti tuskin
koskaan.
Nämä kun saivat sen mielestä tehdä vaikka mitä
päätöntä, joutumatta siitä vastuuseen silti tuskin
koskaan.
Yleensä kiiman aikoihin, kun se tapasi vieraita heimolaisia,
se aina valitti: "Jo vain Perskules jos sitä kerrankin saisi
olla oikein ahne, justi silleen kuin nuo inimiset ovat..."
"...että sitä saatana saisi haalia kaiken rihkaman ja
roinan ympärilleen..."
roinan ympärilleen..."
"...ja että saisi raiskata maat ja mannut tykkänään
omiin nimiinsä, ihan vaan niille töin että se on hele-
vetin mukavaa."
omiin nimiinsä, ihan vaan niille töin että se on hele-
vetin mukavaa."
Kun tätä manailua, toivetta ja päiväunelmaa oli kestänyt
muutamia aikoja, päätti kohtalo wihdoin puuttua peliin.
Eräänä päivänä osat vaan vaihtuivat nätisti.
Eikä sille osannut antaa selitystä edes
Kepulien Mauri Pekkarinen, selitysten
mestari suomalais-ugrilaisesta kinkeri-
piiristä.
Kepulien Mauri Pekkarinen, selitysten
mestari suomalais-ugrilaisesta kinkeri-
piiristä.
Sudelle tuli hoidettavaksi miehen virka ja miehelle suden
ja päivänvastoin ja päinvastoin. Aina kuitenkin päinvastoin.
Niinpä sitten vain eräänä iltana, elokuun ensi hämärissä,
susi huomasi olevansa jonkun oudon porstuan ovea auka-
semassa.
(jälkikäteen on veikattu että tietysti tämän em. miehen)
susi huomasi olevansa jonkun oudon porstuan ovea auka-
semassa.
(jälkikäteen on veikattu että tietysti tämän em. miehen)
Heti oven avattuaan sisältä kuului karmaiseva ääni:
"Kengät pois ja heti suihkuun! Haisunäätä!
Haiset kuitenkin ulolle, kuin joku märkä sudenraato,
kun taas istuit koko illan siellä kuppilassa kaljaa lat-
kimassa."
"Kengät pois ja heti suihkuun! Haisunäätä!
Haiset kuitenkin ulolle, kuin joku märkä sudenraato,
kun taas istuit koko illan siellä kuppilassa kaljaa lat-
kimassa."
Hukka teki työtä käskettyä ja meni suihkuttelemaan
ulot hemmettiin. Kuivaili siellä itseään, hokasi peilihyl-
lyltä Pepsodenttituubin, vai oliko tuo halvatuinen sit-
tenkin sitä, missä on niitä punaisia raitoja?
ulot hemmettiin. Kuivaili siellä itseään, hokasi peilihyl-
lyltä Pepsodenttituubin, vai oliko tuo halvatuinen sit-
tenkin sitä, missä on niitä punaisia raitoja?
Puraisi siitä pään kuin riekolta ikään ja hotkaisi sisällön,
purskutti ja kurskutti suussaan, sylkäisi lopulta lavuaa-
riin ja makusteltuaan totesi:
"Hieman hapanta. Saatana, makuaisti pilalla!"
Huomasi sitten hyllyllä lasipullon Menneniä,
nappasi korkin, käänsi pullon alassuin, sitten
ylössuin, ihmetteli pienenpientä reikää.
Käänsipä uudelleen alaskäsin ja roiskutteli
Mennenin mennen tullen ympäri kylppäriä ja
itseään.
nappasi korkin, käänsi pullon alassuin, sitten
ylössuin, ihmetteli pienenpientä reikää.
Käänsipä uudelleen alaskäsin ja roiskutteli
Mennenin mennen tullen ympäri kylppäriä ja
itseään.
Jostain kaukaa takavasemmalta kuului:
"Sammuitko sinä onneton lysmä sinne? Joudu jo sieltä."
"Sammuitko sinä onneton lysmä sinne? Joudu jo sieltä."
Lopulta susi sai asiansa toimitettua. Alapesun osalta se
sortui tosin vielä kovin susimaiseen käytökseen, nuolaisi
vaan muhevalla kielellään ja siistiä tuli.
Ja miksipäs ei? Miljoonia vuosia sudet ovat sillä keinon
intiimihygieninsa hoidelleet. Toiminut on. Siinnyt on sii-
hen malliin että kestänyt on kovankin verotuksen inimi-
sen taholta. Ilman että olisi ollut mitään erityisempiä
nirppanokkien valituksia.
intiimihygieninsa hoidelleet. Toiminut on. Siinnyt on sii-
hen malliin että kestänyt on kovankin verotuksen inimi-
sen taholta. Ilman että olisi ollut mitään erityisempiä
nirppanokkien valituksia.
Sitä se ei käsittänyt, että miksi inimisillä piti
aina olla joku kumppali siihen hommaan, että
miksi se ei selkiranka taipunut inimisotuksella
moiseen tähelliseen toimeen. Kun se kuitenkin
tuntui sitten olevan niin jämpti ja ehoton asia.
aina olla joku kumppali siihen hommaan, että
miksi se ei selkiranka taipunut inimisotuksella
moiseen tähelliseen toimeen. Kun se kuitenkin
tuntui sitten olevan niin jämpti ja ehoton asia.
Päätti vielä ennen lopulliseen virkaanastumiseen
alkamista hukka, kurkata keittiöön, kun sieltä
jotakin epämääräistä ruoan hajua nokkaan vyö-
ryi jonkun muun silmiä kirvelevän hajun kera.
alkamista hukka, kurkata keittiöön, kun sieltä
jotakin epämääräistä ruoan hajua nokkaan vyö-
ryi jonkun muun silmiä kirvelevän hajun kera.
Tiskipöydällä lojui lautasen reunalla pizza No: 4 tähteet
ja reunukset. Saatanallinen valkosipulin- ja homejuuston
lemu tunki sieraimmiin niin että henki oli pakahtua.
Yökötti oikein. NOU TÄNKS!
Se kurkotti biojätepönttöön ja hokasi siellä
toissapäiväisen makkarakastikkeen tähteet.
NAM!
toissapäiväisen makkarakastikkeen tähteet.
NAM!
Hotkaisi ne iltapalaksi ja oppi samalla että
pepsodentin jälkeen kaikki ruoka maistuu
hiukan oudohkolle.
pepsodentin jälkeen kaikki ruoka maistuu
hiukan oudohkolle.
Makuuhuoneesta kuului äänekästä yksinpuhelua ja jupinaa
joka kuitenkin laantui jo kehrääväksi muminaksi. Se päätti
lopulta että, yöpuulle tästä nyt kuitenkin on alettava, mak-
soi mitä maksoi.
Kovin epävarmoin askelin se suuntasi kulkunsa makuu-
huoneeseen. Oviaukko hehkui kutsuvasti punaisena
hämäränä. Kun varjonsa lomittui oviaukon valoon, huo-
neesta kuului kuiskaus:
"Rudolf, sinäpä tänään niin suurelta vaikutat, pelottaa
niin että minun täytyy mennä peiton alle piiloon."
huoneeseen. Oviaukko hehkui kutsuvasti punaisena
hämäränä. Kun varjonsa lomittui oviaukon valoon, huo-
neesta kuului kuiskaus:
"Rudolf, sinäpä tänään niin suurelta vaikutat, pelottaa
niin että minun täytyy mennä peiton alle piiloon."
Susi ei virkkanut sanaakaan, pujahti vaan vällyn alle.
Tietysti susiparallakin mieshormooninit waikuttavat
samalla lailla kuin muillakin miehenpuolilla.
Tietysti susiparallakin mieshormooninit waikuttavat
samalla lailla kuin muillakin miehenpuolilla.
Kun se siinä makoili vasten muhevan pehmeää, lämpöistä
naarasta, niin palasipa sen mieleen keväisen juoksun huu-
mat. Ja tuumat.
Susi kurottautui ja nosti kuonoaan. Kauniina ajatuksena
oli nuolaista kumppania poskesta lemmekkäästi. Semmo-
sesta kun susinaarat olivat tykänneet aivan jo hamasta
muinaisuudessta alkaen.
(Susiurosten kesken: olivat muka antavampia semmoset
otukset. Eivät niin vastaan ärisseet ja hampaitaan heti
näytille panneet.)
oli nuolaista kumppania poskesta lemmekkäästi. Semmo-
sesta kun susinaarat olivat tykänneet aivan jo hamasta
muinaisuudessta alkaen.
(Susiurosten kesken: olivat muka antavampia semmoset
otukset. Eivät niin vastaan ärisseet ja hampaitaan heti
näytille panneet.)
Se tunsi kielensä osuvan johonkin outoon, semmoiseen
joka maistui yht'aikaa marengille, kurkulle ja pippurille.
Oli kylmää ja niljakasta ja tahmeaa. Oikeastaan se vai-
kutti hirvittävän äklöltä, mutta saattoihan sillä pepso-
dentilla olla tässäkin osuutensa.
Samassapa rouvakin havahtui haaveistaan,
kevyehköstä unestaan, kun tunsi valtavan,
kielen kostean koskettavan poskeaan.
kevyehköstä unestaan, kun tunsi valtavan,
kielen kostean koskettavan poskeaan.
Se kavahti salamana ympäri. Ja siinä sitä vastapäätä
tuijottivat, nyt jo kauhistuneen susiparan pelästyneet
silmät apposen ammollaan.
tuijottivat, nyt jo kauhistuneen susiparan pelästyneet
silmät apposen ammollaan.
Koskaan susi ei ollut vielä, edes painajaisunissaankaan
nähnyt oiwallisen wirkistävään kurkkunaamioon sonnus-
tautunutta, papiljotit päässään, tissisillään olevaa vieh-
koa rouvaa joka oli juuri parahultaisesti pyörtymässä.
Siinä silmänräpäyksessä susi oli tassusillaan, muitahan
vermeitä suden ei näissäkään olosuhteissa tarvitse it-
sellen vyöttää. Raollaan olevasta parvekkeen ovesta se
puikahti tiehensä ja jätti onnettoman rouvan samaan
tilaan johon miehensä Rudolfkin usein, tulleessaan kup-
pilasta, ympäripäissään.
Susia ihaillen - Vapautta manaten.
vermeitä suden ei näissäkään olosuhteissa tarvitse it-
sellen vyöttää. Raollaan olevasta parvekkeen ovesta se
puikahti tiehensä ja jätti onnettoman rouvan samaan
tilaan johon miehensä Rudolfkin usein, tulleessaan kup-
pilasta, ympäripäissään.
Susia ihaillen - Vapautta manaten.
Susi elää ja Rudolfkin elää yhä. Jos Ukko ylijumala suo,
jatkoa seuraa tällä osastolla.
Kommentit