Muuan wanhoista tutuistani, Salmelaisen Kari,
Juuasta, tarkemmin Räksiinalavasta. Ei se kui-
tenkaan se Napakymppi-Salmelainen.
Ei sinne päinkään - pikemminkin päinvastoin.
Juuasta, tarkemmin Räksiinalavasta. Ei se kui-
tenkaan se Napakymppi-Salmelainen.
Ei sinne päinkään - pikemminkin päinvastoin.
Oli kyllä melkoisen erikoinen tapaus. Mutta sitten
viimeisen päällä ehdoton kalamies. Sitä sanottiin
paikallisella kielellä yksinomaan Salamelaiseksi.
viimeisen päällä ehdoton kalamies. Sitä sanottiin
paikallisella kielellä yksinomaan Salamelaiseksi.
Kerrankin se istui Kolin laivalaiturin rannassa kevät-
talvella pilkillä. Ja avopäin. Aivan helvetillinen koillis-
vinkka tuprutti pitkin Pielisen selkää aina Nurmeksen
rannasta saakka. Lie tuullut ihan Vienanmereltä asti.
talvella pilkillä. Ja avopäin. Aivan helvetillinen koillis-
vinkka tuprutti pitkin Pielisen selkää aina Nurmeksen
rannasta saakka. Lie tuullut ihan Vienanmereltä asti.
Eikä näyttänyt mitään tulevan avannosta. Ei nykyn-nykyä.
Muitakin ukonturjakkeita istui siellä täällä. Niillä oli täy-
dellinen varustus oikein kalliimman päälle kuitenkin. Siltä
se näytti lämpimästä käsin.
Jaksoin ihmetellä auton akkunasta sitä touhua
puolisen tuntia, sitten vyötin itseni ja laskeuduin
sen Salamelaisen tykö ja kysäsin:
"Minkä Lemmon takia sinä tämmösessä vinkassa
avopäin istut? Tapat ihtesi lentsuun vielä."
puolisen tuntia, sitten vyötin itseni ja laskeuduin
sen Salamelaisen tykö ja kysäsin:
"Minkä Lemmon takia sinä tämmösessä vinkassa
avopäin istut? Tapat ihtesi lentsuun vielä."
- Ka eilen ol nuo liäkärkonfverenssiporukan ukot huuvellu
miulle ja tarjotellu konjakkiryyppijä.
No miehän en tietennii sitä kuulluna, kun miulla ol tämä
halavatuisen karvareuhka korvillein veittynä ja vielä saa-
tana leevan alta säpissä.
Mie poeka piätin uamulla, että tännään mie kuulen jos yhä
tarjovvaat. Se on sama porukka tuossa ympärillä nyttiik.
No mitäpä tuohon oli lisäämistä.
Vain niinpä olivat tarjonneetkin. Yksi tohtori oli
paarustanut kaikissa tämmingeissään Salmelai-
sen liki ja sitten kysäissyt, että syökö se kala.
paarustanut kaikissa tämmingeissään Salmelai-
sen liki ja sitten kysäissyt, että syökö se kala.
Salmelainen oli vastannut ovelasti:
"Ka pakkohan sen on syyvä, jos hiän kerta mei-
novvaa ellee."
"Ka pakkohan sen on syyvä, jos hiän kerta mei-
novvaa ellee."
Tohtori oli tästä innostunut ja oli kaivanut puvun
sisuksista hopeisen varpusen, ruuvannut sen auki
ja sitten tarjonnut siitä tötsästä sitä paremman
hintaluokan konjakkia. Ja hyvää oli ollut.
sisuksista hopeisen varpusen, ruuvannut sen auki
ja sitten tarjonnut siitä tötsästä sitä paremman
hintaluokan konjakkia. Ja hyvää oli ollut.
Oli sitten jo rohkeutunut utelemaan, että onkos
sitä herralla jo mitään tullut tänä aamuna ylös
tuolta avannosta?
sitä herralla jo mitään tullut tänä aamuna ylös
tuolta avannosta?
Siihen oli Salmelainen mutissu kieli huulia lipoen:
"Noo - sen verran on vasta tullut että sopivat
vielä tulitikkiaskissa ropissemmaan."
Semmonen oli Salamelainen kalamieheksi, aivan
mahdoton kalan perään. Eipä semmosta tuulta
tai puhuria ollut, ettäkö se olisi rannalta kään-
tynyt jos sinne saakka ehätti.
mahdoton kalan perään. Eipä semmosta tuulta
tai puhuria ollut, ettäkö se olisi rannalta kään-
tynyt jos sinne saakka ehätti.
Pilkillä kykötti silloinkin kun sen akkaa pistivät multiin.
Kirkonkellot alkoivat kalkattaa. Salamelainen kampiaa
pystyyn, kääntää rinnan kirkkon suuntaan, riisuu reuh-
kansa kainaloon, ristii kädet ja laskee leuan rinnalle.
Kirkonkellot alkoivat kalkattaa. Salamelainen kampiaa
pystyyn, kääntää rinnan kirkkon suuntaan, riisuu reuh-
kansa kainaloon, ristii kädet ja laskee leuan rinnalle.
Me Ivanoffin Kallen kanssa katsotaan toisiamme
ja pyöritellään silmämunia tyhmän olosina. Lopulta
Kalle rohkenee kysymään, että minkä tautta tämä
tämmönen rosessi.
ja pyöritellään silmämunia tyhmän olosina. Lopulta
Kalle rohkenee kysymään, että minkä tautta tämä
tämmönen rosessi.
Salamelainen vastaa: "Ka akkaa hautovvaat, vain kun
on justi tuo siika tulossa otilleen... khöm ja kyllä se
akka käsittää, että se siika ei syö justi muullon kun
tähän aikaan."
on justi tuo siika tulossa otilleen... khöm ja kyllä se
akka käsittää, että se siika ei syö justi muullon kun
tähän aikaan."
Nyt kuitenkin sekin kalastelee jo Tuonelan virran
rannalta. Uistimellako se vaiko mato-ongella?
Eipä ole tullut mitään viestiä enää kotvaseen. Ei
ees välikäsien kautta. Niin että ei sitä nyt tiedetä.
rannalta. Uistimellako se vaiko mato-ongella?
Eipä ole tullut mitään viestiä enää kotvaseen. Ei
ees välikäsien kautta. Niin että ei sitä nyt tiedetä.
Aamulla jäi pitkäsilmä porstuan kaiteelle. Kaikki lintu-
havainnot oli tehtävä korvakuulolta. Wanhuus ei tule
yksin. Se tulee ilman kiikaria näköjään.
havainnot oli tehtävä korvakuulolta. Wanhuus ei tule
yksin. Se tulee ilman kiikaria näköjään.
Mutta Jota Kuinkin antoisa harppoilu silti puoliviiden aikaan:
- Peltoaivin suunnalla käen kukuntaa, kaukana, mutta sitkeesti.
- Suokukon terhentelyä, liroja, kuoveja, sipi, vikloja, sotkia.
- Tiiroilla vielä tonttikysymys ratkaisematta
- Sekä perustirpusia runsaasti.
Koska en ole 100% varma sinirinnan äänestä, niin jääköön
sanomatta, että sinirinta lauloi männyn latvassa koulun
kohdalla.
Kommentit