618540.jpg

Muuan wanhoista  tutuistani,  Salmelaisen Kari,  
Juuasta, tarkemmin Räksiinalavasta. Ei se kui-
tenkaan se Napakymppi-Salmelainen.
Ei sinne päinkään - pikemminkin päinvastoin.

Oli kyllä melkoisen erikoinen tapaus. Mutta sitten
viimeisen  päällä ehdoton  kalamies.  Sitä sanottiin
paikallisella kielellä yksinomaan Salamelaiseksi.

Kerrankin se istui  Kolin laivalaiturin  rannassa kevät-
talvella pilkillä. Ja avopäin.  Aivan helvetillinen koillis-
vinkka tuprutti pitkin Pielisen selkää aina Nurmeksen
rannasta saakka. Lie tuullut ihan Vienanmereltä asti.

Eikä näyttänyt mitään tulevan avannosta.  Ei nykyn-nykyä.
Muitakin ukonturjakkeita  istui siellä täällä. 
Niillä oli täy-
dellinen varustus oikein kalliimman päälle
kuitenkin.  Siltä
se näytti lämpimästä käsin.


Jaksoin  ihmetellä  auton akkunasta  sitä touhua
puolisen tuntia, sitten vyötin itseni ja laskeuduin
sen Salamelaisen tykö ja kysäsin:
"Minkä Lemmon takia sinä tämmösessä vinkassa
avopäin istut? Tapat ihtesi lentsuun vielä."

- Ka eilen ol nuo  liäkärkonfverenssiporukan  ukot huuvellu
   miulle ja tarjotellu konjakkiryyppijä.

   No miehän en  tietennii  sitä kuulluna,  kun miulla  ol tämä
   halavatuisen karvareuhka korvillein veittynä ja vielä saa-

   tana leevan alta säpissä.
   Mie poeka piätin uamulla, että tännään mie kuulen jos yhä
   tarjovvaat. Se on sama porukka tuossa
ympärillä nyttiik.
No mitäpä tuohon oli lisäämistä.

Vain niinpä olivat tarjonneetkin. Yksi tohtori oli
paarustanut kaikissa tämmingeissään Salmelai-
sen liki  ja sitten kysäissyt,  että syökö se kala.

Salmelainen oli vastannut ovelasti:
"Ka pakkohan sen on syyvä, jos hiän kerta mei-
novvaa ellee."

Tohtori oli tästä innostunut  ja oli kaivanut puvun
sisuksista hopeisen varpusen, ruuvannut sen auki
ja sitten tarjonnut siitä  tötsästä sitä paremman
hintaluokan konjakkia. Ja hyvää oli ollut.

Oli sitten jo rohkeutunut utelemaan, että onkos
sitä herralla  jo mitään  tullut tänä  aamuna ylös
tuolta avannosta?

Siihen oli Salmelainen mutissu kieli huulia lipoen:
"Noo - sen verran on vasta tullut että sopivat
vielä tulitikkiaskissa ropissemmaan."

Semmonen oli Salamelainen kalamieheksi, aivan
mahdoton  kalan perään.  Eipä semmosta tuulta
tai puhuria ollut,  ettäkö se  olisi rannalta kään-
tynyt jos sinne saakka ehätti.

Pilkillä kykötti silloinkin kun sen akkaa pistivät multiin.
Kirkonkellot alkoivat kalkattaa. Salamelainen kampiaa
pystyyn, kääntää rinnan kirkkon suuntaan, riisuu reuh-
kansa kainaloon, ristii kädet ja laskee leuan rinnalle.

Me Ivanoffin Kallen  kanssa  katsotaan toisiamme
ja pyöritellään silmämunia tyhmän olosina. Lopulta
Kalle rohkenee kysymään, että minkä tautta tämä
tämmönen rosessi.

Salamelainen vastaa: "Ka akkaa hautovvaat, vain kun
on justi tuo siika  tulossa otilleen...  khöm ja  kyllä se
akka käsittää,  että se  siika ei syö justi  muullon kun
tähän aikaan."

Nyt kuitenkin sekin kalastelee jo Tuonelan virran
rannalta. Uistimellako se vaiko mato-ongella?
Eipä ole tullut  mitään viestiä  enää kotvaseen.  Ei
ees välikäsien kautta. Niin että ei sitä nyt tiedetä.
294946.jpg  

Aamulla jäi pitkäsilmä porstuan kaiteelle. Kaikki lintu-
havainnot oli  tehtävä  korvakuulolta.  Wanhuus ei tule
yksin. Se tulee ilman kiikaria näköjään.

Mutta Jota Kuinkin antoisa harppoilu silti puoliviiden aikaan:
- Peltoaivin suunnalla käen kukuntaa, kaukana, mutta sitkeesti.
- Suokukon terhentelyä, liroja, kuoveja, sipi, vikloja, sotkia.
- Tiiroilla vielä tonttikysymys ratkaisematta
- Sekä perustirpusia runsaasti.
Koska en ole 100% varma sinirinnan äänestä, niin jääköön
sanomatta,  että sinirinta  lauloi männyn  latvassa  koulun
kohdalla.