326207.jpg

350500.jpg

Säpsähdin triiqpusmattoni kohdusta hereille. Ikään kuin
johonkin ääneen.  Ajattelin että  oiwallinen assistenttini,
joka yleensä  tapaa hoidella  kaikki  mielikuvitussaalinsa,
siinä suoraan allani, laski murhankiilto silmissään vaimen-
tamatonta ilmaa vatsastaan.

Kiepsahdin ylös ja vilkaisin otusta, levollisena se, silmät
nurin päässä  seurasi jotain luolakoiriitteen omaa unijat-
kosarjaa.  Eikä noteerannut minun kähinöihini mitenkään.
Ilmassa ei  myöskään leijunut  mitään  taistelukaasuihin
viittaavaakaan.
Jaaa-a!  Mihinkähän oikein heräsin? Sitten muistin.  Olin
ollut näkemässä unta, johon Leelia oli laatinut käsikirjoi-
tuksen. Niinpä niin, käsikirjoituksen unesta.

Koska tiesin  että huopatossun terät olivat triiqpusmattoni
alla valmiina ottamaan vastaan paljaat varpaani, solautin ne
notkeasti tossusiin ja  suoritin lähes  täydellisen ylösnouse-
muksen. No kaikkea ei kaikki voi saada kerralla.

Muutamalla loikalla olin älymasiinani tykönä. Napsautin
näytön päälle ja juuri  sillä tekniikalla  jonka olin omak-
sunut jo aikoinani, silloin kuin isät vielä lamppuja osteli.
Ja siellähän se oli.
Leelia oli  valikoinut kaikista  suomen kielen n. sadasta-
tuhannesta sanasta juuri sen ainoan, josta juuri on niin
vaikea nimenomaan pakina laatia.

Useinmiten unijutut  vääntyvät helpoimmin  tarinoiksi ja
kertomuksiksi  joita vatvotaan yleensä ystävien kanssa,
joskus asuinkumppaninkin kera ja usein milloin minkäkin-
laisessa paikassa. Aina hissistä puuterintälläyspaikkaan.

Mediassa  näitä  tuotoksia sanotaan  yleensä kolumneiksi
jos niissä on  siteeksi muutamakaan sana totta tai tutkit-
tua. Saattaa joku kovaonninen uni leimautua uutisjutuksi-
kin. No tietysti  unet soljuvat  Runotorstaissa runoiksi ja
varmaan  Sonaattisunnuntaina sonaateiksi,  heti kun  vain
joku sen ehtii keksimään.

Mutta kun  pakinassakin  nyt kaiken  taiteen sääntöjen
mukaan pitäisi olla edes muutama sana,  vaikka hitunen,
ihan vaan ikäänkuin  siteeksi asiaa,  niin kaipa  on hukan
rapisteltava kaikki makeasti kutittava unihiekka silmis-
tään ja tähän loppuun koetettava ahtaa ja tukkia hywin
unista, mutta jotakin asiapitoiselta vaikuttavaa tekstiä.

194046.jpg

Useimmat meistä  ovat nähneet unia,  edes jonkinmoisia.
Ei ole olemassa mitään erityistä tarkkaa määrättyä kaa-
vaa unityypeistä.
Tietysti
jokainen voi toki omat  unensa kategorioida ihan
miten tykkää,
  tekeväthän  sitä tohtorit ja unitutkijatkin.
Pääsääntönä on kuitenkin se,  että unien suhteen inimiset
kuuluvat kahteen kastiin:
- sellaisiin joille unilla on jotakin merkitystä, jotka rea-
   goivat näkemäänsä, vai olisiko vastuullisempaa sanoa,
   muistamiinsa uniin.
- ja sellaisiin jotka joko eivät muista uniaan lainkaan tai
   sitten se häilyy mielessä vain muutaman hetken herää-
   misen jälkeen ja silloin se saattaa mietityttää,  mutta
   se
väistyy heti arkisten toimintojen alle. Ja jää sinne.

Tällainen karkeakin hajonta jo määrittelee sen että, noin
puolet heimosta uskoo jollakin tapaan uniin ja toinen puoli
ei noteeraa uniin juuri laisinkaan.
Tästä johtunee sitten, että enneuniin uskovia löytyy aika-
moinen määrä kokonaisuudesta, tilastojen näkökulmasta.

Ja tästä tilastollisesta  totuudesta hyötyen on sitten
olemassa kokonainen unenselittäjien armeija ja jotka
parhaansa mukaan yrittävät selitellä ja ennustella ini-
misille kuolemia ja onnettomuuksia ja sairauksia, mie-
luiten maksua vastaan.

Tässä täytyy nyt muistaa,  tässä unikysymyksessä,  yksi
sellainen asia joka on kiistaton ainakin "virallisen" lääke-
tieteelisen tutkimuksen kahdalla.
Unia nähdään ja niiden esiintymistä ja  vaikutuksia tutki-
taan.
Nykyisten  tietojen  pohjalta unet ovat alitajunnan
toi
mintaa joka liittyy inimisten aisteillaan tuntemiin koke-
muk
siin  ja siihen  ajatusmailmaan  joita inimisille  syntyy
näiden
kokemiensa tuntemusten kautta.  Lisäksi unessa
aivot prosessoivat lepotilaansa.  Koko ajan kertyy uutta
tietoa asiasta, joten tuskinpa  kukaan lopullista  raport-
tia esittää vielä aikoihin.

Pikemminkin siis,  kansanomaisesti,  unet käsittelevät
menneisyyttä kuin tulevaisuutta.
Voidaan  siis  aika vahvalla  painotuksella sanoa,  että
unista ennustukset ovat palturia, puuta heinää, joissa
tilastolliset  sattumat  vahvistavat  uskoa enteisiin ja
sattumattomuudet epäuskoa jolloin tulos on +/- nolla.

Hukka joka näkee ainoastaan koiranunta, ööö - sanomani
piti sudenunta, ei usko itse kyllä toistaiseksi uniin muuta
kuin viihdemielessä.
Poissuljettu ei toki  ole sekään  vaihtoehto että, turkkini
kääntyy jos esimerkiksi unessa näkemäni lottorivi johtaa
odotettuun tulokseen.
Silloin, tässä erillisessä  tapauksessa,  hukkakin saattaa
syödä sanojaan, parhainta konjakkia jälkiruuaksi suoraan
pullonsuusta ryystäen. Rahvaanomaisesti.


Painajaisuniin ja "liskojen öihin" ei tässä pakinassa
puu
tuta nyt tällä erää. Annetaan himon yltyä.
294946.jpg  

Auringon nousu luolan suulla 10:05 ja lasku 15:04.
Päivän pituus 4 h 59 min