Nyt alkaa sitten ne Härkäviikot. Monet puhuvat nykyisin
jo nenän- tai nokanvalkaisuviikoista, Tipattomasta tammi-
kuusta. Wiinattomasta ajasta elämässä.
Dementiasta kai johtuunee ja wiinasta, etten muista enää
milloin alkoholiton waihtoehto muutettiin peruutuslaissa
epänormaaliksi ja alkoholillinen normaaliksi. Kaipa se siinä
juhlahumussa joskus tuli niin päin sekin väännettyä.
Alunperin noilla Härkäviikoilla tarkoitettiin juhlinnan lopet-
tamisen lisäksi myös palkollisten vapaaviikkoa. No, tätä pe-
rinnettä suomalais-ugrilainen yhteisö sentään vielä jaksaa
kunnioittaa; onhan vapaata ja joutilasta työläissakkia parin-
sadantuhannen henkilön reservi koko ajan vapaalla jalalla,
joutilaana.
Kun naapurinakat ennen muinoin sanoivat isännälle että nyt
ne alkaa sulla ne Härkäviikot, niin se meinasi sitä, että vai-
molla oli maha jo niin pystyssä, että aviomiehen piti alkaa
karttaa pariutumisriittiä akkansa kanssa.
Ei sentään kieltäneet pysymään loitolla piioista ja leskistä.
Mutta ymmärrettävä se on niin, että tällaiset Härkäviikot
saattoivat iskeä isännälle muulloinkin kun Loppiaiselta.
Saattoipa akka joskus pahankurisuudessaankin ketaransa
ristiin lukita ja Härkäviikkoa mallata, kun ei muuten tahto-
aan saanut läpi.
Tässä on jo koko alkutalvi päivitelty lumentuloa ja -menoa,
joten on syytä muistuttaa wanhankansan viisaudesta:
"Loppiaisena on puoli talven lunta satanut!"
Härkäviikoista huolimatta juhlia. Kastejuhlia. Sukulaiset
olivat kokoontuneet nimenantojuhlaan, jossa mustakaapu
samalla liitti älyämättömän penikan mitään siltä kysymät-
tä oman kirkkonsa kirjoihin. Ja sillä selvä.
Ei kukaan siihen aikaan nostanut isompaa meteliä sielun
varastamisesta, sen verran vakaa asema mustakaavuilla
siihen aikaan vielä oli.
Tuossa em. tilanteessa syntyi kuitenkin mielenkiintoinen
sattumus ja häslinki, kun muuan pikkupoika jota ei suurem-
min kiinnostanut seurakunnan riitit ja pakanalähetystyö,
juoksi isänsä luo ja kailotti kirkkaalla lapsen äänellä:
"ISÄ-ISÄ! NO NYT SE SONNIN HALAVATTU NAI SITÄ
RUSKEETA KANTTURAA!"
Kyllähän siinä poikasen isällä pullantönkkä kurkkuunsa oli
juuttua. Selvisi kuitenkin ja poikaansa sivulle nyki. Koska
vakava oli tilanne, niin ei kowin torunut, pikemminkin neu-
voi: " Kun seuraavan kerran moinen tilanne toistuu poikani,
niin sopivampaa olisi sinun käyttää noista sonnin otteista
vaikka YLLÄTTÄÄ-termiä. Se ei rovastista ja akkaväestä
niin roisilta kuulostaisi korviin. Mikäli vain mahdollista. Jos
sinulle sopii?"
Ja kylläpä se pojalle sopi ja seremoniat jatkuivat loppuun
saakka vaikka rovastin otsasuonet pullistelivat vielä kahvi-
teltaessakin.
Siinäpä sitten oli Mielosillakin vielä ennen Maarianpäivää
kastajaiset. Ja koolla likipitäen sama kylänväki. Taas oli
rovasti vunukan päähän vettä ripottelemassa ja loitsuaan
lukemassa kun samainen poika ryntää innossaan tupaan ja
riemuissaan kailottaa koko remmille: "ISÄ-ISÄ! NO NYT
SE SONNI YLLÄTTIKKII SEN RUSKEEN KANTTURAN, SE
NAIKKII SITÄ VALKEETA, SITÄ PILIKKUA!"
Enpä enää muista tehtiinkö tuosta kyseisestä juhlanpilaaja-
epelistä heti arkena härkä, ikään kuin härkäviikkojen loppu-
misen kunniaksi vaiko säilyttikö kulkusensa ja sonnin arvonsa
teuraaksi saakka.
Poika sen sijaan huomasi että aina kun kasteriittiin alkoi kylä-
läiset valmistautua, niin hopulla hänet lykkäsivät sukulaisiin
atimareissulle. Ei sinällänsä huono juttu, matkailu avartaa.
Kommentit