Jossakin pohjoisella pallonpuoliskolla on Markkinamaa.
Siellä kaikki asiat näyttivät ja näyttävätpä edelleenkin
vielä ison osan mielestä olevan täysin kunnossa eli rei-
lassa. Reila on Markkinamaan omaa erikoista kieltä.
Parasta siinä maassa ovat inimiset. Niillä tai oikeammin
lähes koko kansalla on niin huono näkö, etteivät he näe
maassaan mitään huonoa. Tämä on lähes kaikkia yleises-
ti tyydyttävä asiaintila. Ei ole huolta huomisesta, mikäpä
se sellaisessa maassa on elellessä ja oleillessa.
Tänä syksynä viimeistään, ehkä jo muutama syksy aiem-
min jotkut hourupäät, kuten heitä kansan ja virkamies-
ten keskuudessa kotoisesti nimitellään, ovat alkaneet
ihmetellä kun maa pysyy mustana vaikka on jo talviaika.
Lunta pitäisi olla, jos SE nyt normaalia on.
Noiden em. hourupäiden sakkiin, tosin eripuolueena, ovat
hurahtaneet sankia joukko akkoja joille jouluhöpötys on
aivopesty päähän jo lapsena. Liiman kanssa.
Lähes yhteen ääneen he ihmettelevät ja päivittelevät et-
tä, kun näihin aikoihin pitäisi kaupustelijoiden esitteiden
ja vakuuttelujen mukaankin olla jo lunta.
HOURUPÄISTÄ jyrkästi irtisanoutuvat, Markkinamaan
ne viisaammat inimiset eivät usko, että jotakin erikoista
on heidän maalleen ja ilmastolleen tapahtumassa.
Ei ole niin erikoista, kun kalat kuolevat syksyllä itsekseen
jokiin ja järviin. NOUHÄTÄ! Siihenhän on biologilla selitys.
Jatketaan juhlintaa, antaa norskien kasvattaa ja perata
kalat. Ne ovat kalastajakansa ja ihan niillä töin.
Me olemme menestyjäkansa. Meillä kännykkä on lähes
joka iikalla. Monilla useitakin. Me olemme parhaita oppi-
maan. Me olemme maailman kilpailukykyisimpiä. Me nääs
olemme liki kaikki erinomaisia yksilöitä.
Torviset saavatkin mennä Siperiaan ja Ruotsiin. Pliis...
Ei meitä liikuta, että meidän metsämme niitetään, muu-
tetaan paperiksi ja myydään maailmalle. Tuohan se meille
hyvinvointia ja sosiaaliturvaa. Sitä paitsi metsää meillä
niitetään 5 päivänä ja se kasvaa 7 päivänä. Mikään ei voi
mennä vikaan. Kertakaikkisseen.
Tuo Markkinamaa on kiedottu kulutustalouden synkkään
kaapuun, valoa läpäisemättömään. Kaapuun joka estää vii-
meisenkin järjenvalon hitusen saapumisen maahan.
Se on kaapu joka tukahduttaa lopulta älyn niin kuin kasvin
tuhoava pimeys.
Tämän päivän uutinen kertoo, että ne inimiset joilla on jo
ennestään kaikki mahdollinen tarpeellinen ja tarpeeton,
kaikki se mitä iniminen ylipäätänsä halajaa, mutta jotka
HARRASTAVAT maataloutta oman pitkästymisensä estä-
miseksi, heitä palkitaan vuosittain valtavilla summilla EU:n
ja yhteiskunnan toimesta, vaikka harrastuksiinsa he eivät
tarvitsisi ropoakaan keneltäkään.
SEN SIJAAN niiltä jotka olisivat halunneet oikeasti harras-
taa maataloutta, elääkseen ja tuottaakseen, heiltä tuo mah-
dollisuus on evätty.
Heidän haaveensa ja tavoittensa olivat liian pieniä. He olivat
liian vaatimattomia Markkinamaan tarpeisiin.
Heidät siirrettiin pimeälle puolelle elämää. Häiritsemästä
kulutusta. Eikä mitään valoa ole enää heillä näkyvissä. Vain
Epätoivo, masennus, häpeä, kuristaa heidän eloaan.
Tämän tarinan opetus saattaa olla siinä että, lopputulos ei
ole enää edes epämiellyttävä. Se on murhenäytelmä, kun
järjenvalo puuttuu lähes koko kansalta.
Kommentit