Aluksi ajattelin pilkata ja ivata kaikkia pikkujouluissa
rynniviä huorintekijöita ja edistyksellisen persoonalli-
sesti käyttäytyviä, mutta pidätän ilon pelkästään itsel-
leni. Nautin siitä omassa luolassani.
rynniviä huorintekijöita ja edistyksellisen persoonalli-
sesti käyttäytyviä, mutta pidätän ilon pelkästään itsel-
leni. Nautin siitä omassa luolassani.
En ole moralisti. Jos joku haluaa antautua yhdyntään
tutun, puolitutun, tuntemattoman tahi oman pomonsa
kanssa, niin mitä se minulle kuuluu.
Niin, ja sitäpaitsi assistenttini Lilith katsoi minua
oudosti kun ilmoitin sille mistä aion kirjoittaa.
¿?¿?¿?¿?¿?¿?
Niin että otetaanpa aivan alusta. Mistä tämmöinen
juhliminen tai juhlaryöppy ja wimma inimisten elä-
mässä ylipäätään johtuu ja perustuu?
Useimmat toki tietänevätkin, juhliminen perustuu
alkujaan ns. riitteihin, tapakäyttäytymiseen jonkun
hyvin tietyn ja määritellyn asian johdosta.
Alunpitäen aivan alkukantaisimmilla riiteillä on kunni-
oitettu, nöyristelty, lepytelty "jotakin":
Sateenkaarta, salamaa, ukkosen jylinää, maan täräh-
telyä, tuhkaa ja tulikiveä tms.
Eläimiä, kuten sutta, karhua, pöllöä, kotkaa ym.
Myöhemmin inimisen älyn kehittyessä riitit kehittyivät
koskemaan em. lisäksi inimisiä itseään, eloa, vanhuutta,
vainajaa mm.
Mainitsen tässä vain muutaman, kyllähän nämä helpolla
hoksaa jokainen:
Syntymisen- ja sukukypsyyden riitti, ensi yhdynnän- ja
parina asumisen riitti, vanhuuden viisauden riitti, kuole-
misen- ja tuonpuoleiseen siirtymisen riitit jne. Noista
käytetään toki muitakin nimityksiä joten...
Jok'iseen välin mahtuu vielä lukuisa joukko
vähemmän tai enemmän tärkeitä riittejä.
Iniminen siis jo ammoisina aikoina teki muutakin kun vain
tulen; metsästi, söi ja nai. Se myös mietti ja akkiloi järke-
vää järjestelmää tuolle kertyneelle riitti-kasaumalle.
Ja kappas kummaa, jossakin juhlinnan lomassa äkkäsi kek-
siä kalenterin.
Kului muutamia vuosituhansia onnellisten riittien humussa
ja sumussa. Stressiä ei juurikaan tunnettu ja jos sitä nyt
olikin, ei siitä kukaan viitsinyt valittaa.
Keksittiin mielummin joku hyvältä kuulostava riitti ja pihis-
tettiin šhamaanilta hiukan kärpässientä.
Aamulla ihan sitten muinamiehinä lyötiin jousipyssy olalle,
ja veitsi tuppeen. Pussattiin naarasta otsalle, kourastiin
lupaavasti persuksista ja painuttiin jänkään.
Tälle onnellisuuden ihanalle kaudelle tuli katala loppu kun
joku neropatti meni ja keksi Jeesuksen. Tuota oiwallusta
saamme nyt sitten nykyisin kiittää lähes kaikista juhlista.
¿?¿?¿?¿?¿?¿?
Lainkaan sitä armoa tuntematta, jota ko. keksintö itse
julistaa suureen ääneen, se raiskasi ja integroi kaiken
sen valtaisan riittiperinteen joka ihan tavallisella, hyvin-
voivalla, onnellisella kansalla oli.
Keksimällä se keksi synnin ja häpeän, surun, itkun, ham-
masten kiristyksen ja kaiken wakawuuden niiden ennen
niin iloisten ja elämää tihkuvien riittijuhlien tilalle.
Tarkoituksena oli murtaa iloisten, onnellisten inimisten
henkinen selkäranka ja tehdä heistä jotakin olematonta
pelkääviä hupsuja.
Tuosta kaikesta korjasivat oman, hyvin antoisan satonsa
ylimykset, kuninkaat ja keisarit ja muut mahtimiehet.
Ironista kyllä, tekevät sitä yhä.
Se vilpitön, puhdas, anhiton, sydämmestä lähtevä iloisuus
haudattiin kristinuskon syövereihin. Paatokseen, syntiin ja
helvettiin.
Tuon edellä kerrotun vaikutuksesta meillä onnettomilla
maanmatosilla on edelleenkin, suuri kaipuu juhlimiseen
alati vaivoinamme. Todennäköisesti se on juuri sitä gee-
neihimme aikojen vyöryessä tallentunutta posetiivista
informaatiota.
Sitä niin paljon puhuttua endorffiinin vaikutusta.
¿?¿?¿?¿?¿?¿?
Valitetavasti meidän ajassamme kaikki se aito juhliminen
on valjastettu ylikansallisen kaupustelun ja hömpötyksen
välineeksi.
Ja kristinuskoa käytetään siinä välikappaleena sillon kuin
se vain kohottaa liikevaihtoa. Silloin EI jos siitä epäillään
kaupalle olevan haittaa.
Inimisten on siten osallistuttava näihin kaavamaisiin pip-
paloihin sosiaalisen verkon paineiden takia, vaikka tuskin
läheskään kaikki sitä aidosti haluavat.
Siellä on vain oltava, ei lain määräyksestä, vaan normin,
tavan vuoksi. Kummallista.
Jos et mene, olet outo. Jos et juo, olet epäilyttävä.
Jos et pukeudu, olet persoonallinen. Jos et anna,
olet tyhmä, mutta ehkä kehityskelpoinen.
Jos itsetuntoa on kovin kolautettu, niin mieluummin
sitä menee, juo, pukeutuu ja antaa, että saa sosiaali-
sen hyväksynnän.
Arvostus, arvostaminen tuntuu kivalta ja hyvältä.
eikö mennä.
Osota hoinene
Kommentit