Kaukaa, jostain ei mistään, kiirii, kaikuu,
hiljainen vaikerrus ihmisen piiriin.
On äänessä ripaus surua, porua, raivoa, vihaa.
Makaa parka, kylmänä, keskellä pihaa.
Tuota harmaata raatoa näykkii halli,
on hukan matkalle saattanut nalli.
On pololla ainoa lohtu että,
vielä puolet on matkasta tekemättä.
Wihdoin Näkkälän urhoilla aihetta juhlaan,
ei hukka heimon onnea koskaan tuhlaa.
Maljan tundrassa ostjakki veljelleen kohottaa,
tämä murhamiessakki vain nauraa hohottaa.
Mut ei tiennyt kurussa Oula hintaa
kun koijun takaa painoi liipasintaan.
Jäi äiji velkaan tunturille,
maksuaika niukka
Kun sieltä oma hakuun pannaan,
on hoppu piukka.
Jäi koloon hampaan, katkera jomo,
oli raato seurueen alfapomo.
Sen morsio rintansa tuskaa ulvoo,
antaa kivun kalvaa, ei löydy salvaa.
Se kostoa vannoo, iskeä lupaa.
Se polkua tarkkaa ja kurkkuun karkaa,
kun hetki koittaa ja oikeus voittaa.
Se morsio suden, se valkoinen.
hiljainen vaikerrus ihmisen piiriin.
On äänessä ripaus surua, porua, raivoa, vihaa.
Makaa parka, kylmänä, keskellä pihaa.
Tuota harmaata raatoa näykkii halli,
on hukan matkalle saattanut nalli.
On pololla ainoa lohtu että,
vielä puolet on matkasta tekemättä.
Wihdoin Näkkälän urhoilla aihetta juhlaan,
ei hukka heimon onnea koskaan tuhlaa.
Maljan tundrassa ostjakki veljelleen kohottaa,
tämä murhamiessakki vain nauraa hohottaa.
Mut ei tiennyt kurussa Oula hintaa
kun koijun takaa painoi liipasintaan.
Jäi äiji velkaan tunturille,
maksuaika niukka
Kun sieltä oma hakuun pannaan,
on hoppu piukka.
Jäi koloon hampaan, katkera jomo,
oli raato seurueen alfapomo.
Sen morsio rintansa tuskaa ulvoo,
antaa kivun kalvaa, ei löydy salvaa.
Se kostoa vannoo, iskeä lupaa.
Se polkua tarkkaa ja kurkkuun karkaa,
kun hetki koittaa ja oikeus voittaa.
Se morsio suden, se valkoinen.
Osota hoinene
.
Kommentit