Jostakin kai vähäpätöisestä läystäkkeestä luin tässä
taannoin, että kirkkaanpunaisilla solmioilla varustetut
otukset ilmaisevat kantajansa olevan arrogantti, siis
röyhkeä, julkea, kopea ynnä lisäksi prameileva.
taannoin, että kirkkaanpunaisilla solmioilla varustetut
otukset ilmaisevat kantajansa olevan arrogantti, siis
röyhkeä, julkea, kopea ynnä lisäksi prameileva.
Vaaleanpunaiseen kravattiin valjastettu otus paljastaa
olevansa hempeä romanttinen höpsis-höpsykkä, höpsö,
joka kerjäilee yleensä, aina minne tahansa ilmaantues-
saan, ainoastaan sympatiaa ja ihailua.
Ja rakastaa sitten kaikkia.
Vihreiden solmioiden käyttäjät ovat taas tutkimuksen
tehneiden korkeiden oppineiden tulosten mukaan ahnei-
ta, kateellisia ja turhien riskien ottoon taipuvaisia.
tehneiden korkeiden oppineiden tulosten mukaan ahnei-
ta, kateellisia ja turhien riskien ottoon taipuvaisia.
Justiinsa joo. Noinhan sen täytyy olla, eihän sitä
muuten voisi uskoa. Eikä ymmärtääkkään.
muuten voisi uskoa. Eikä ymmärtääkkään.
Eräässä toisessa instituutissa tutkittiin hattupäisiä
inimisiä. Pari nokkelimmista tutkittavista oli pääse-
mässä viikonlopun viettoon siviiliin.
inimisiä. Pari nokkelimmista tutkittavista oli pääse-
mässä viikonlopun viettoon siviiliin.
Molemmat istuivat käytävällä olevalla, lattiaan pulta-
tulla keinonahkapenkillä. Kuka nokkansa kaivaen, kuka
jotain muuta. Nämä hatulliset.
Professori raottaa ovea, kutsuu sisään ja neuvoo
testattavaa istumaan, odottaa hetken ja kysyy:
"Miettikääpä Mattila, miten teille kävisi jos joku
teiltä silmät päästä puhkaisisi?"
testattavaa istumaan, odottaa hetken ja kysyy:
"Miettikääpä Mattila, miten teille kävisi jos joku
teiltä silmät päästä puhkaisisi?"
- Ka näköhän siinä kai vissiinnii mänis, luulen!?
Mie ostasin mustat lasit ja alkasin sokkeeks.
Mie ostasin mustat lasit ja alkasin sokkeeks.
"Ja-ha, vai-niin! Vai että sokeaksi, no - niinpä-niin,
sokeaksipa hyvinkin. Kyllä sinä tuolla vastauksella
pääset siviilissä käymään. Minä kirjotan paperin."
sokeaksipa hyvinkin. Kyllä sinä tuolla vastauksella
pääset siviilissä käymään. Minä kirjotan paperin."
Mattila poistuu ja pysähtyy käytävällä neuvomaan
Jyrkistä, suhkuttaa suopielestään korvaan:
"Kuule! Jos se kyssyy sulta jottain, niin sano vain
että männöö näkö, niin piäset sinähhii lomalle."
Jyrkistä, suhkuttaa suopielestään korvaan:
"Kuule! Jos se kyssyy sulta jottain, niin sano vain
että männöö näkö, niin piäset sinähhii lomalle."
Kohta raotetaan ovea, kutsutaan sisään ja neuvotaan
testattavaa istumaan. Professori pian kysyy:
"Miettikääpä Jyrkinen, miten teille kävisi, jos joku
teiltä korvat päästä leikkaisi?"
- No-joo näköhän siinä sitten vissiinni mänis, luulen!?
"Ja-ha, vai-niin! Vai että sokeaksi se Jyrkinen tulisi,
no - niinpä-niin, sokeaksipa hyvinkin. Osaako se miten-
kään selittää tuota vastausta?
- Noo, hattu tipahtais silmille ja sitten en näkis mittää.
Nämä veijarit sitten, joskus joulunalusviikolla, olivat
kaksistaan kylänraittia käpsyttelemässä joutessaan.
Tsasounan porstuan ylärapulla oli palaveri meneillään.
kaksistaan kylänraittia käpsyttelemässä joutessaan.
Tsasounan porstuan ylärapulla oli palaveri meneillään.
Valkoiseen, oudonmalliseen kovetettuun lakkiin pukeutunut
mustakaapuinen valkopartainen ukko ja punaiseen piippa-
lakkiin pukeutunut valkopartainen ukko rupattelivat leppo-
saan keskenään.
Jyrkinen kysyy Mattilalta:
"Ketä ne nuo oikein ovat? Niin tutun näkösiä molemmat,
vain että kun en tunne, niin en tunne!"
"Ketä ne nuo oikein ovat? Niin tutun näkösiä molemmat,
vain että kun en tunne, niin en tunne!"
- No enpä sitä minäkään tuota valkolakkista musta-
kaapua tunne, mutta tuo punahiippanen se on vissiin
se Arkkipiispa Leo, mie luulen...
....
Kommentit