Tyhjäks' ehtyi tukkilanssi,
jäähtyi kämpän uuninranssi
nauhas' killuu soppakauha, emännällä ilme lauha.
hiipui hiiteen äänten pauha.
Työtkin loppu, tyyntynyt on hoppu.
Päättynyt on löysi täpötäysi vihdoin, tylyin ehdoin.
Ajaa pyörä tontin rajaa,
selässänsä ukko nöyrä, selkä köyrä, vähän läntä,
tarakalla köydenhäntä.
Kohti majaa hajaa äijä ajaa,
katsoo hirttä maatuvaa, vieres' vajaa kaatuvaa
ja sitten vajan takaa mustaa pajaa.
Jarruttaa ja pyörään nojaa liki umpeenkasvanutta ojaa.
Roikkuu reppu, naamas' joka ryppy.
Saapuu pihaan tuttu, kädes' pian oven sanka,
avaa, karkaa paru, näkymä on melko karu,
yksinäinen pyykkinaru taikka köysi.
Roikkuu siinä wanha piru, sormen hankasessa panka,
ohut jänislanka, toises' koivunranka.
Päättynyt on miehen taru, saapunut on rauha,
vaikka ketterästi ennen töissä hyöri.
Enää ympäriinsä pyörii nyöri.
Kommentit