Kaavamaisesti ajatellen tämän tarinan pitäisi
noudattaa sisällössään jotain tiettyä kaavaa
joka sattuu muuten olemaan juuri aiheenakin.
noudattaa sisällössään jotain tiettyä kaavaa
joka sattuu muuten olemaan juuri aiheenakin.
No joskus, melkoisen usein käy niin, lähes kaava-
maisesti, että inimiset, kirjoittajat harhautuvat
melkein heti ajattelemaan ja sittemmin kirjoitta-
maan asioista jonkun tietyn kaavan ulkopuolelta.
Omin nokkinensa. Vai miten sen ilmaisisi?
maisesti, että inimiset, kirjoittajat harhautuvat
melkein heti ajattelemaan ja sittemmin kirjoitta-
maan asioista jonkun tietyn kaavan ulkopuolelta.
Omin nokkinensa. Vai miten sen ilmaisisi?
Niin siis tässäkin, asemakaavan ulottumattomista,
mutta edes seutukaavan sisältä. Onhan sekin sen-
tään jotain.
mutta edes seutukaavan sisältä. Onhan sekin sen-
tään jotain.
Kun me muinoin poikasina koulussa kuulimme opettajan
suusta ensimmäisen kerran kaava-sanan käsityötunnin
alussa, niin ihmetystähän se herätti. Moni hässäkässä
ja hälinässä kuuli sen haavaksi. Ja sitä päivittelemään.
Totta kai me pojan viikarit nyt jotain haavoista
tiedettiin kun niitä yhdellä jos toisella oli polvet
ja käsivarret ihan niillä töin. Joka paikka kun oli
sillä ikää rymyttävä, olipa se sallittua tai ei.
tiedettiin kun niitä yhdellä jos toisella oli polvet
ja käsivarret ihan niillä töin. Joka paikka kun oli
sillä ikää rymyttävä, olipa se sallittua tai ei.
Sikälikkin vielä opettajan kaava herätti tietynlaista
hilpeyttäkin, saattoipa jollakin tukkia jumalakin mie-
leen ja synti. Olimmehan me poikasakilla olleet vas-
ta ulkohyyskän takana tirkistelemässä tyttöjen nii-
tä "haavoja", kuten siihen aikaan sanottiin.
hilpeyttäkin, saattoipa jollakin tukkia jumalakin mie-
leen ja synti. Olimmehan me poikasakilla olleet vas-
ta ulkohyyskän takana tirkistelemässä tyttöjen nii-
tä "haavoja", kuten siihen aikaan sanottiin.
Menestys oli heikohko, pierun hajua ja lirinää,
siinä kaikki. Paitsi että keittäjätär yllätti koko
remmin, eikä antanut pullaa - heilutti luutaa.
siinä kaikki. Paitsi että keittäjätär yllätti koko
remmin, eikä antanut pullaa - heilutti luutaa.
Kun opettaja huomasi että kaava-sana oli hieman
outo meidän kinkerpiirissä, niin totta kai hän alkoi
selittämään kunnon opettajan tavoin asiaa.
outo meidän kinkerpiirissä, niin totta kai hän alkoi
selittämään kunnon opettajan tavoin asiaa.
Liitutaululle piirteli viivoja jostakin koltusta ja niinpä
meillä pikkuhiljaa alkoi Lyyti kirjoittamaan ja kaava-
asia alkoi uppoamaan puisiin päihimme.
meillä pikkuhiljaa alkoi Lyyti kirjoittamaan ja kaava-
asia alkoi uppoamaan puisiin päihimme.
Tytöt jotenkin nosteli nokkaansa, ne näytti sen asian
tietävän paremmin kuin me "haavoista" kiinnostuneet.
Vinnin Arvo sanoi että tietysti ne tietää kun kaavat
on akkain rättihommia ja sen semmosia. No siihen
me tyydyttiin kun Arvo oli viisain meistä. Ja suurin.
on akkain rättihommia ja sen semmosia. No siihen
me tyydyttiin kun Arvo oli viisain meistä. Ja suurin.
Seuraavan kerran kaava-asia tuli eteen sitten kun
olimme me kylän velikullat jo varhaispuperteetissa.
Jonkun aitassa selailtiin Kallea ja Jallua jotka Ykä
oli saanut "lainaksi" veljensä lipaston laatikosta ja
sitten salakuljettanut aittaan.
olimme me kylän velikullat jo varhaispuperteetissa.
Jonkun aitassa selailtiin Kallea ja Jallua jotka Ykä
oli saanut "lainaksi" veljensä lipaston laatikosta ja
sitten salakuljettanut aittaan.
Siellä yritettiin Piitleksien tahtiin sovittaa meidän
kylän likkoja samaan kaavaan mitä oli tytöt niissä
syntisissä lehdissä. Ei saatu mahtumaan yhtäkään.
kylän likkoja samaan kaavaan mitä oli tytöt niissä
syntisissä lehdissä. Ei saatu mahtumaan yhtäkään.
Joku rimpula, joku läski, joku pullakka, toinen
lyhyt, toinen pitkä. Yksi kyyry, yksi suora.
Kaikissa oli jotain vikaa. Meissä itsessä ei.
lyhyt, toinen pitkä. Yksi kyyry, yksi suora.
Kaikissa oli jotain vikaa. Meissä itsessä ei.
Siinä se vaan puperteetti kului, kunnes yhtenä
päivänä sitä vaan havahtui siihen että kaavoja
ei enää ollutkaan. Eikä tytöissäkään sen kum-
mempia vikoja. Paitsi etteivät ne antaneet siitä
huolimatta. Ainakin tuntui siltä.
päivänä sitä vaan havahtui siihen että kaavoja
ei enää ollutkaan. Eikä tytöissäkään sen kum-
mempia vikoja. Paitsi etteivät ne antaneet siitä
huolimatta. Ainakin tuntui siltä.
Vinni Arvo sanoi: "Antavat kyllä ymmärtää,
mutta eivät sitten ymmärrä antaa."
Me katsottin siihen kunnioittaen. Se vasta
oli wiisaasti sanottu.
mutta eivät sitten ymmärrä antaa."
Me katsottin siihen kunnioittaen. Se vasta
oli wiisaasti sanottu.
....
Kommentit