1308942.jpg
1858740.jpg
1308941.jpg

Savu muuttuu taivaalle serpentiininä
kiemurtelevaksi autereeksi.
Savustuvan reeskan herkullinen tuoksu
tuntuu nokkaan jo kymmenen sylin päähän
tyynenä seesteisenä elokuun päivänä.
Siihen tyssää juoksu Summan Mutikkaan.

Kota seisoo tanakan tukevasti sillä paikallaan
johon se on asetettu pystyyn aikanaan.
Paljon ennen kevytlevitteen keksimistä,
suolan tuomiota tai voin häpäisemistä.
Kiihottava tuoksu leijaa tismalleen sieltä,
nuollen oviaukon pieltä.
Kutittaen mieltä.

Nälkä, hiuka - taikka halu, himo, jopa vaikka intohimo.
Olkoon nimi mikä tahansa!
Se iskee tuulispäänä, yllättäin, täydellä voimalla pauhaten.
Läimäyttää päähän, että hattu tuiskahtaa kuosistaan.
Kihottaa hien otsalle, saa kielen lipomaan,
nielun nielemään olemattomia herkkuja.
Nostattaa ihon kanalihalle.

Vatsalaukku lähettää humeettiin kiivaan viestin
ystävällis-inhimilliseensävyn naamioituna:
Ystävällisesti tiedustelisin onko kurkku leikattuna poikki?
Vai onko hallitus kaatunut?
Kun tänne meidän perälle ei ole mitään pöperöä
enää kotvaan kuulunut?
AUOSOTA.gif