1308942.jpg
1831902.jpg
1308941.jpg

Tavallinen alkukesän  ilta Suistamon  seudulla joskus
juhannuksen jälkeen -44.  Päivä tai  pari oli elvytelty
Karjalan laulumailla siirtymämarssin jälkeisiä hierty-
miä ja rakkoja.

Joensuusta oli lähdetty autokolonnassa Pogostan
suuntaan ja sitten Heinävaarassa kiepattu Korpi-
selän suuntaan, vanhalle tielle.  Siellä alas, romut
niskaan ja loppumatka patikkamarssia Suistamon
reunamille. Teltat,  kaminat ja A- & E-tarvikkeet
sentään kopukoiden kiskomina paikalle.

Moniaalla uudella  nostomiehellä  oli rakkoja jaloissaan
vääränkokoisten saappaiden takia kokemattomuuttaan.

1475248.jpg

Meidän porukassa  oli muudan karjalaisukko,
Ontrei Sisso, mies vielä, mutta ukoksi sanot-
tiin.  Olimme kuulleet kautta rantain hänestä
juttuja. Karhunkaataja viimeisen päälle.

Komeat oli sillä rinnassa mesikämmenen kynnenjäljet,
kun oli syleilyynsä ottanut ja rutistanut. "Vaan siitäpä
hää sit alkokii herkiimää, ko mie sain vihoviimen issekii
käin miu tuppiroskal ja alon hänt puukonkärel kylkiluu
alt kutitammaa."

Tämä Sisso, eränkävijä ja metsäin mies,  autteli niitä
nostomiehiä paikkailemaan jalkojaan. Huhu oli kiertä-
nyt joukossa, että pian lähdettäisin keikalle naapurin
tontille.

1475248.jpg

Eräällä  Lötjösellä  oli pahannäköinen  ja julmettu
rakko kantapäässä.  Miten lie  jaksanutkaan sinne
laahustaa, vaikka liekkö tuo tullut jo loppumatkan
rattailla?

Joka tapauksessa  tuo Sisso  sitä hoivatouhua sivusta
katseli. Ensin lääkintämiehen hoivaamista. Sitten meni
ja hätisteli sen hiiteen ja käski  muuatta töllistelevää
ukkoa noutamaan  reppunsa  ja jotakin  toista muona-
vääpeliltä elävän kananmunan.

Reppu tuotiin,  Sisso otti pakin ja aukaisi. Pisti kannen
maahan  ja kaivoi jostakin  taskunpohjalta hyppyselli-
sen suolaa, niin me muut se älyttiin. Ripotteli kannelle.

Toinen asialle laitetuista tuli, arvokasta munaa kädes-
sään kannatellen  ja ojensi Sissolle.  Tämä otti munan,
kopautti pakin kanteen  ja valutti  sisällön asianmukai-
sesti. Sekoitti sen huolella lusikka-haarukkamysteeri-
ölla ja hörppäsi käkättimeen, kaapi lusikalla loputkin.

Lirautti sitten kenttäpullosta tilkan vettä ja nosti
kannen syrjemmälle likoomaan,  pyyhkäisi suutaan
hihaansa. Ja oli tyytyväisen näköinen.
Siinä vaiheessa ympärillä oli jo aivan hiljaista.

1475248.jpg

Käski sitten nostomiehen pyörähtää mahalleen ja nostaa
jalka nilkasta Sisson polvelle. Jumalaton punertava rak-
ko, rastaan munan kokoinen hehkui kipua.

"Ai saatant et sie oletkii sit  varsinaise tuhma mieheks!
Et sie millää  hokannu aatelt,  et sie vaihtasit pienempih
kenkilöih? Et semmost hokan, et siu pittää niil koppuloil
pärjätä koko sota... Eihä nää makkoomal lopu ikkää. Nää
soat jos sie vaa lasareetis maakkoot."

"Kärsi nyt vaa, ko sie sille hommal alotkii,
mie tän kerra hoijan siut, mut sit määkkii
het huoltovääpelil vaihtaa nuo saapikkaas
käypäsii.
Toist kertaa  mie en ennää  kosekkaa siu
hikisii varpailois."

Kantapää oli jo puhdistettu pirtulla joten
Sisso  kaivoi  puukkonsa ja  tökkäsi reiän
rakon reunaan, terveen ihon viereen.

Neste hulmahti  ja valui  kinttua pitkin.  Sisso paineli ja
potilas älähteli. Sitten tukki puukonkären nahkanrieka-
leeseen ja irotteli ja pyyhki sen saappaan varteen.
Nostomiehen saappaan.

Otti maasta munankuoret, tarkasteli niitä. Löysi sitten
toisesta puoliskosta munan kalvon, irrotti sen ja asetti
rakon paikalle kohdalleen.  Huusi sitten lääkintämiehen
hoitelemaan lopun ohjesäännön mukaan.

Illemmalla kun kokoonnuttiin käskynjaolle
potilas tepasteli jo joukossa mukana.

1475248.jpg

Käsky  kävi  ja joukkue jonosi etenemään  kesäehtoolla
naapurin tontille  päin asianmukaisesti,  nyt ei  oltukaan
enää  harjoituksissa.  Jokaisen  varustus  sisälsi monta
kourallista panoksia  jotka muuttuvat tulikuumiksi her-
hiläisiksi  otsaluun  kohdatessaan,  vievät tajun  ja siitä
autuaammille maille jossa soditaan  oljenkorsilla taikka
höyhentyynyillä.  Taikka sitten helvetin portille,  jos on
ollut syömmen päällä jotakin sen laatuista tilillä.

Parin tunnin  etenemisen  jälkeen saavuimme  kuusikkoon
jossa kasvoi seassa hieman koivua.  Yht'äkkiä edestäpäin
kuului ähkäisy, sitten manaus ja keulamiehet lakosivatten
maahan.

1475248.jpg

HYÖKKÄYS!  Päässäni valähti.  Ja hyökkäys se olikin.
Heh! Ja sellainen hyökkäys jota ei kyllä ikinä missään
ohjesäännössä taikka taisteluoppaassa mainittu.

Äänetön, sukkela, raivoisa höykkäys, aseena veitsen-
terävät viiltävät kynnet ja raastava nokka.  Rohkeus
ja kiihko johon iniminen ei kykene koskaan. Viirupöllö
emo - Strix uralensis,  siinä puollusti maapoikasiaan.

Sisson  käsi huiskutti  ja viittoili  sivuun päin  ja siihen
suuntaan jokainen  älysi väistää.  Lopulta koko poppoo
oli siirtynyt läheiseen notkelmaan ja siellä tehtiin uusi
etenemissuunnitelma vihulaisen pään menoksi.