Warhainen aamu,
linnunlaulujen täyttämä helinä tunkeutuu
sisään raollaan olevasta akkunasta.
Alaston varsi raanun alla värähtää ensimmäisen
elonmerkin uudelle koittavalle päivälle.
Silmät raottuvat arasti sisään tunkevalle valon häivälle.
Muutama joustava venytys, sitten on noustava,
peitto pelmahtaa, valkoinen sääri valuu reunan yli,
tapaa sillan ja ponnistaa.
Salaista katsojaa katonrajassa onnistaa.
Sängystä kuorii esiin nuori perhonen.
Keskellä permantoa jalat harallaan hiuksiaan suorii.
Pilkistävä säde saa täys'osuman pakaran kaareen,
kiipeää kylkeä pitkin sydämeen
ja pyytää herkän kuultavan reiden alkavaan tanssiin.
Portuassa kolahtaa ovi - joku aikainen aamun kulkija!
Hätäinen, häveliäs katse sinne ja tänne,
sieppaa sängyn karmilta vaalean laskoksen
Valkoinen pellavainen paita solahtaa ylle,
tyttö kiiruhtaa akkunaan
ja kurkistaa ulos - tai sisään.
Kommentit