SUSi iNiMiSEKSi JA iNiMiNEN SUDEKSi 19. Luku
1265430.jpg

Valo lisääntyi yhä.Tuntui että hangen alla piilevä
elinvoima pian tursuaa lumenkin läpi ja räjähtää
käsiin.

Tai mitä outoa tuossa nyt pohjoisen asukeille voisi olla?
Niinhän on tapahtunut ainakin  viimeisen 10 000 vuoden
ajan, jos tiedemiehiin on yhtään luottamista.

Ovi parahti, hukkalauma tolvasi ulos perässään peskiin
pukeutunut  Riđhhu-Eđeléi.  Rudolfkin astui  kämpästä
rantteelle tukka hieman pörhöllään päähineen alta.

Samassa aurinko sattui nokkaan ja alkoi hyväntuulinen
pärskintä.  Rudolfin päähine lensi lätäkköön, jossa yön
jäljiltä vielä kevyt riite oli, niin ettei kuhmuinen huopa-
hattu ennättänyt loskaantua.

Koukkasi sen sieltä ja kopsautti polveensa, haroi toisen
käden sormilla hiuspehkoaan ja sitten läsäytti huopasen
katteeksi.

Rinnakkain astelivat laavulle.Toinen alkoi tulta sytyttä-
mään,  toinen oikoili  öisen puuskan  myllertämiä taljoja.
Tulitöiden  asetuttua kohdalleen  molemmat pyllähtivät
taljoille. Rudolf valmisteli ketterämpänä nokisen kanan
liekkien nuoleskeltavaksi.

Riđhhu-Eđeléi kaiveli piipun,  asetti sen suuhunsa, kaivoi
sitten tupakkimassin, asetti sen pauloistaan sormikouk-
kuunsa ja alkoi vielä kaivella taskustaan tikkuaskia.

Kun aski oli sitten kädessä,  otti piipun suusta ladatak-
seen sen. Ja alkoi kaipaileman tupakkimassia.
Siirsi massin roikkumasta toisen käden sormeen, tonki
vapaalla kädellä toisen puolen taskuja.  Katsahti syrjä-
silmällä jo  Rudolfia  joka autuaan  tietämättömänä tui-
jotti viriävää tulta.

Puuskahi lopulta: "No Lempoko sen tupakkimassin
nyt vei?! Vastahan se oli mulla jo hyppysissä..."

Rudolf vilkaisi ja koputti Riđhhu-Eđeléin sormessa
roikkuvaan nahkamassiin: "Tarkoititko ehkä tätä?"

Šamaani nyökkäsi, tuhahti.  Latasi ja kohta pössytteli
piippuaan, tarkkaili sään ennusmerkkejä. Oli se hetki
autuaan inimisen elämässä,  jolloinka mikään eikä ku-
kaan järisyttänyt eloa. Eikä oloa.

Elämä oli niin tasapainossa kuin se ylipäätänsä
nykyisenä aikana oli mahdollistakaan.

1475249.jpg

Riđhhu-Eđeléi sai piippunsa kanssa tilit selviksi, näki
jo elkeistä että oli taas tiedonjaon aika.
Ukko kaiveli vyöltä pussejaan. Lopulta oikea ja siitä
sormienpäillä jotakin liekkeihin.
Taas tuo tuttu makeahko  tuoksu kieppui nokassa ja
haipui kiiruusti pois.

1475249.jpg

Ridhhu-Edeléi tormistautui ja aloitti sitten:
"Tietäjät ovat yleensä elämäntavoiltaan jokseenkin
vaatimattomia. Ei nyt mitään resupekkoja, mutta ei
myöskään mitään yuppi-naisia ja –miehiä.

Kaikkea elämälle tarpeellista on niissä rajoissa kuin se
on mahdollista. Esimerkkinä käyttäytymisellään ja ole-
muksellaan  hänen on rohjettava olla.  Samoin sanotta-
vansa on osattava  sanoa ajatuksen kanssa,  sekä vielä
perustellen.

Uskomaan älköön kukaan  tietäjä ketään edellyttäkö
kuin  vain selkeän  todistamisen kautta.  Sillä konstin
asia tulee kaikille selväksi ilman väärinkäsityksiä.
Tyhjiltä jälkipuheilta vältytään. Ei tule toraa ja riitaa
ja epäilyjä.

Kieltämättä houkutus on suuri  temppuiluun ja silmän-
lumeseen. Aina silloin tällöin joku sortuukin siihen. No
kullakin on omat tarkoitusperänsä. Niistä kiinnijäämi-
nen ei kyllä ainakaan nosta šamaanien arvostusta."

1475249.jpg

Nousipa ylös kesken puheensa, kurotti pannunkahvaan
ja lorautti kuksallisen täyteen tuoretta kahvia.
Molskautti sekaan pari imeläkiveä, sekotti puukon lap-
peella ja alkoi hörppimään  silmät kiinni.  Nuotiosta lei-
jaava savu hyväili ja kutitti nokanpieltä somasti.

Laski sitten kuksan laavun kynnykselle ja jatkoi:
" Pelko,  kauhu,  hysteria  jopa kammo ja inho,
kaikki nuo edellä  mainitut liitetään aika usein
šamanismiin ja useimmiten  hyvin runsaastikin
väärin.  Tietämättömyttään,  stereotypioiden
perusteella.

Mikään noista  ei ole keinona  eikä varsinkaan
tavoitteena yhdelläkään aidolla šamaanilla.  
Kaikkihan nuo ovat fobioita  jotka pakottavat
ihmisen käyttäytymään aina jollakin aivan tie-
tyllä tavalla.

Sen takia  niitä on kyllä  vallantavoittelussa ja
säilyttämisessä käytetty hyvinkin paljon, kos-
kapa tulokset ovat kovin helppo havaita.

Suurta pelkoa,  kauhua, hysteriaa,  kammoa ja inhoa
ovat aikanaan aiheuttaneet: jeesukset, kommunistit,
kapitalistit, sosialistit, pakanat, jumalat, uskovaiset,
noidat ja šamaanitkin, vain muutama mainitakseni.
Tietenkin riippuen tarkoitusperistä.

Ja hyvin onkin  toiminut useimmiten.  Mustakaavut ovat
ajanlaskumme alusta saakka,  Jeesuksen keksimisestä
lähtien leimanneet kilpailijansa šamanismin pelottavaksi,
kauhistuttavaksi hirvitykseksi.  Suoraan Belsebuubista.

Šamanismin polulle lähteneiden on syytä kokonaan
unohtaa tuollaisten tehokeinojen  käyttö ja lietso-
minen oman egonsa hyväksi jo pelkästä kunnioituk-
sesta toista inimistä kohtaan.

1475249.jpg

Tuohon pohjaten otan vielä puheeksi kuoleman tässä.
Kuolema  on yleensä  se tilanne  jossa henkimaailmaa
lähestytään kukin uskomuksensa ja tapojensa tavoin.

Yhteen inimiselämän suurista totuuksista on saatu
ahdettua niin paljon paatosta ja synkkyyttä,  että
sitä jopa käytetään  sielunhallintavälineenä.  Se on
todella iljettävä tapa,  koska läpinäkyvänähän sillä
tarkoitetaan sitä että kuollut toimii välikappaleena
hallitsijan ja hallittavan välillä.
Ilman asianosaisen todellista osaa ja arpaa.

Tanatologia tutkii nykyisin samaa asiaa tieteelliseltä
pohjalta. Sanalla kai löytyy maailman tietokannoista
mielinmäärin luettavaa.

Tämä tiede tutkii kuolemaa monesta eri suunnasta.
Se pyrkii auttamaan meitä  kohtaamaan kuoleman -
ja kuolevat, jotka liian usein  piilotetaan sairaaloihin
ja jotka näin jäävät yksin. Yksin jäävät myös kuole-
vien omaiset. Kun sanoja ei ole, paetaan.

Mutta on šamaanit kyllä iät ja ajat tienneet että
valtaosa, n. 80% ihmisistä kuolee aamuyönaikana.
Nykyajan tilastot ovat siis melkoinen valttikortti
kaikenkarvaisille rahasta ennustajille.

Aito, rehellinen šamaani on kyllä yhteydessä esi-
isiinsä, mutta mentaaliselta pohjalta, ei niin että
järjestäisi maksullisia istuntoja joissa hoidetaan
perintöasioita ja syntejä anteeksi vielä Manalas-
ta käsinkin.
Tämä asia on niin selvä kuin pläkki ja kaikki mak-
sulliset, mainostetut palvelut ovat huijausta.

Mitä yleensä tapahtuu, kun ihminen kuolee Suomessa?
Kuoleminen on meillä ulkoistettu kuoleman ammattilai-
sille. Kirkko ja hauturi kimpassa  yhteiskunnan myötä-
vaikutuksella.  

Miksi emme tiedä mitä tapahtuu,  miksi emme halua
nähdä, miksi ei puhuta, ei näytetä? Asiasta on tehty
pyhä ja salaperäinen verhoksi uteliaiden katseilta.

Suomessa kuolee vuodessa n. 50.000 ihmistä. Ketkä,
missä, miten, siitä ei puhuta. Alan ammattilaiset eivät
myöskään puhu työstään, kuolema on aivan liian kam-
mottava aihe.  Niin me uskotaan.  Niin meille on usko-
teltu. Useimmille. Kaikki kuolemaan ovat jossakin mie-
lessä tutustuneet.

Kuitenkin se on tasan yhtä yleistä kuin syntymä.
Kukaan meistä ei vielä ole jäänyt tänne.

Kuoleman tapahduttua ammattilaiset ryhtyvät työhön.
Kuoleman parissa työskentelee suoraan tai välillisesti
suuri joukko eri alojen ihmisiä.

Kuolema on hyvä bisnes, jossa asianomainen ei valita
korkeista kuluista eikä vääristä kukista ja virsistä.

Monttukeikan kustantajat eivät tingi, koska toisin
on opetettu. Puristelevat nyrkkiä taskussa.
Hauturin naama on tiskin takana vakava,  katselee
nenänvarttaan, rypistelee kulmiaan jos joku ereh-
tyy moittimaan laatikon hintaa.
On kovin väärin, suorastaan epäsopivaa tinkiä wii-
meisen matkan kuluista.

Se miksi tämän otin puheeksi ylipäätään,  johtuu siitä
että yleensä tässä vaiheessa iskee leskien, lasten ja
omaisten kimppuun  kortto ja haaskalintuparvi. Aivan
samalla tapaa kuin ne hyökkäävät raatojen kimppuun
kalutakseen niiden luut putipuhtaaksi.

Kuolema, olkoonkin se miten kalma   ja kauhea asia,
kammottavakin,  on inimiselle  niin luonnollinen asia,
että se kuuluu väistämättä samanarvoiseen seuru-
eeseen elämän, syntymisen kanssa.  Me emme pel-
kää syntymäämme.  Emme me tiedä pelätä.  Emme
osaa pelätä.

Kuolemaa meidät opettaa joku muu  pelkäämään sen
sijaan että opettaisi meidät kohtaamaan  sen arvok-
kaasti. Pelvotta, pystypäin ja uljain rinnoin.

Suurimmalle osalle inimisistä kuolema  on kauhun
päähine jota se joutuu kantamaan päässään koko
elinikänsä.

Sanoisinpa hyvä  Rudolf tähän lopuksi,  että aito
šamaani ei pelkää kuolemaa, mutta eipä se myös
toivo että se tulisi alwariinsa atimaankaan."

1475249.jpg

Koppasi piipun kamanalta ja sytytti:
"Karkasipa vakavalle puolelle sinun  mielestäsi kai?
Mutta sanottu on mikä sanottu, sanaakaan en peru.
Usko tahi  ole uskomatta.  Aito šamaani  ei rahasta
kuolemalla.  Varokkin siis  sortumasta siihen häpe-
älliseen tekoon."

Kurkotti kuksallisen kahvia, aurinko oli jo ehättänyt
idänpuoleen. Jo latasi uutta pesällistä. Oppitunti oli
ohi. Rudolf katsahti syrjäsilmällä ukon touhuja, tuu-
mi mielessään, että vähälläpä tuo nyt päästikin.

Hukkalauma palasi reviirinhoitolenkiltä, tarkasti
väkiluvun asettui aloilleen.   Ani-Opoi hivuttautui
Ajunin viereen. Jotenkin siitä naaraat tuoksuvat
niin erikoisen hyvältä. Suloisilta.

Kohta kuului laavun  liepeillä korina,  molemmat
miehenpuolet vetivät hirsiä. Kai tehdäkseen uu-
den laavun.   Molemmilla päähineet  näön päällä.
Vintilänkairassa kaikki oli hyvinkin hyvin.

1475249.jpg

Ani-Opoi siis  elää ja näyttääpä  Rudolfkin elävän yhä.
Jos kerran Ukko ylijumala suo, niin miksei siis Riđhhu-
Eđeléikin, joten taas seuraa hyvin erikoista jatkoa
tästä eteenpäin tällä osastolla.
AUOSOTA.gif

Warhemmat osat löytyvät tuosta OIKEALTA! >>>>