1493689.jpg

Sinisen taivaan ja valkoisten pilvien kotimaa.
Hiljainen harmaa ja työkseen ränsistyvä kotikylä.
Heinittynyt kotikuja joka ei ala eikä lopu.
Kujan syrjässä nuutunut kotikontu.

Yksinäinen kotimies istuu kotiruokaa napostellen
tutussa kotipöydässä.
Sen lämmitti näppärästi kotimikro.

Koko tämä homma on tyystin kotikutoinen soppa.
Kotiapulainen on poissa. Hautajaisissa.

Samoin kotivävy, se kulkee muka töissä.
Kai ulkomailla, koska kotikieli on suahili.
Ei ole pariin vuoteen näkynyt.
Sen oma kotiäiti on vävyn kotimaassa kotiorja se sanoi.
Heillä kuulemma hyvin kotimainen tapa.

Kotikoira katsoo anoen pöytään herkiääkö herkkupalaa,
kotikissa ajattelee samaa kiehnätessään jalkaa.
Sellainen on tämä kotijoukko.

Talo on oikeastaan miehen wanha kotimökki.
Einehdittyään kotimies katsoo ulos akkunasta,
eukon kotitalo on siinä liki, naapuruksia ovat.

Sitten on vuorossa hiljainen oma kotipiha:
Vasemmalla sivulla kotikuusi - oikealla kotikoivu.
Etelässä pilkottaa metsän takaa tuttu kotimäki.
Lännessä kimaltelee kotijärvi, kalaisa kotivesi.
Kotipellot on laitettu pakettiin,
kotieläimet korkealaitaiseen.

Kylä on kuolemassa.
On vain se hiljainen koti-isä - yksin, elikoineen,
koska verenseisauttaja vaimolla on kotikäynti
Oikeasti sen homma on kotimyynti, mutta tekee
verenseisautushommia harrastuksenaan.

Joku kotirouva kuulema harrastaa pilatesta.
Se ei ole kuulemma mikään kotimainen,
jonniijoutava humputus.

AUOSOTA.gif