1308942.jpg
1393053.jpg
1308941.jpg

Keskiolutta, jalkapalloa, asentoja ja muuta hyvää.
Ollutta, mennyttä. San Franciscoa ja Hippiaikaa.

Enimmäkseen nostalgiaa. Oikeastaan hyviä muistu-
mia. Kaikki oli vielä jotakuinkin kohdallaan, Opetta-
jille ei haistateltu  eikä vanhemmille vittuiltu juuri-
kaan. Mutta joku alkoi mennä sitten hetikohta per-
silleen. Oliko se Kekkonen? Ryssät? Vai mikä?

Ehkäpä tuo selviää, jos kansakunnan tola
tästään yhtään seesteytyy.

Minä sanon että tästä wäkisinkin näyttää tulevan
enemmän tarina kuin pakina.  Niin paljon tuo luku
69 liittyy murrosikään ja muistoihin.

"San Francisco kuuskytyhdeksän,
äkkiä kaiken ymmärrän,
on kaikki niinkuin ennenkin..."
Muistelee joku J. Karjalainenkin vaikka on minua
3 vuotta nuorempi. Ei varmasti ymmärtänyt.

Niinpä niin, olin koulussa,  yksi kesä jo sahalla töissä,
toinen tulevana odottamassa. Opiskelusta maku ihan
tyystin poissa. Maailma auki.

Keskiolut lunasti vapautensa tammikuun 1. päivä.
Alkoi suomalais-ugrilaisen kansan henkinen alas-
ajo. Alkuun olutta litkivät pääasiassa miehet sit-
temmin samaan työhön yhtyivät naiset.

Tänä vuonna syntyy alkoholin takia vammautuneita
lapsia n. 1000. SE ON KOVA HINTA!


Muistan kuinka  päivällä pääsimme  kurkkaamaan
Martan Baariin sisälle,  siellä kun oli sunnuntaisin
jumalanpalveluksen jälkeen bingo. Ja väkeä.

Valkeilla kirjaimilla tiskin takana selkeä hinnasto:
KOFF III................. 0,99:- (€0,17)
KARJALA III........ 0,99:- (€0,17)
Lihapata..................... 4,oo:- (€0,67)
Pyttipannu................. 3,2o:- (€0,53)
Leikkelelautanen.... 3,6o:- (€0,60)
Wienerleike.............. 5,oo:- (€0,84)

Olutta sai  aluksi vain pullossa.  Sen myynti oli
kielletty 1 alle 18 vuotiaalle, 2 päihtyneelle ja
3 velaksi, muille sai myydä miten tahtoi.
Vasta muutaman vuoden päästä tulivat lasiset
tuopit. Isot ja pienet.

Lain mukaan ruokaa piti myydä enemmän kuin olutta.
Siksi tarjoilijat  tekivät härskejä ehdotuksia, pitäisi
syödä, sitten saisi namia...

Samaa sämpylää kierrättivät nokkelimmat moneen
kertaan, kunnes joku asiakas hoksasi siihen merkin
laittaa...

"...Kaikkihan me täällä ollaan pieni hetki vaan.
On aivan turhaa mammonaa näin koota päälle maan,
joku toinen kuitenkin ne ryyppää aikanaan,
juodaan kaikki nyt ja juokoot toiset omiaan:
ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku,
kun ollaan alkuun pääästy niin antaa mennä vaan..."
Levyautomaatissa Vexin ja Irwinin tuotos.

Keskarikuppilassa tuli valomerkki jo 21:00 ja siitä
oltiin tarkkoja.  22:00 sakki pihalle ja ovi lukkuun.

Elämällä oli kuitenkin laitansa ja äärensä.
Suurin osa miehistä selvisi jotakuinkin kunnossa
töilleen aamulla. Jos jollakin saattoi suu napsaa
vielä ensimmäisellä kahvilla, niin iltapäivällä sitä
ei edes tunnustettu oli vaikka mikä.


Martan Baarin vieressä oli motelli-ravintola, siellä sai
wiinaa jos halusi.  Vuosi oli 1972,  mutta vieläkin palaa
mieleen Kutsetin sähkömies, wiisas kun mikä, tiesi kai-
ken. Sitä mitä ei tienny, sen ilmoitti reippaalla äänellä.
Karjalaisia. Kepeät mullat.

Minä siis ensimmäisiä kertoja "oikeassa" ravintolassa,
wirallisesti. Sähkömies istuu Valmetin komennusmies-
ten kera valkoliinaisen pöydän ääressä.
Saimi tulee ottamaan tilausta.

Valmetin mies:
- Kuusysi. (Vat 69, viski)
Kutsetin sähkömies:
- Viistoista, mie otan viistoista!
Saimi ihmetteli:
- Anteeksi, mutta mitäs tuo Peko nyt tarkoittaa?
-  Häh! Et sie muka tiijä, ammattilaine?
Seven uppii tuplan ja lirune kossuu sekkaan, siino kaik.

Seksistä ei paljon puhuttu, siitä meni naama punaseksi
ja housussa tuntui ahtaalta.  Outoja unia ilmaantui jos-
takin hiijestä.  Masurkka sängynlaidalla olisi ollut hyvä
jos vain joku olisi sen nähnyt ja sitten kertonut...