1235665.jpg

Terveydenhuollon riskit epäilyttävät yhäkin
kirjavampaa  lajitovereiden  joukkoa.  Kovin
huolestuneina tavaillaan  kotisohvilla median
julkaisemia  kauhujatkokertomuksia  yhden
jos toisenkin sairauskeskuksen  potilaskan-
taa nitistävistä bakteerikannoista.

Monen humeettissa kiemurtelee  ajatus siitä että onko
sairauskeskuksissa turvallista leikkuuttaa edes varpai-
den kynsiä,   saatikka että hakeutuu  vastaanotolle tyy-
dyttämään muita  ammattilaisen  asiantuntijapalveluja
kaipaavia tarpeita.


Kun jo  lähtötilanteessa  vaikuttaa  että  potevana
potilaana  sisään astuva  sairas kokee  ihmeparan-
nuksen heti vastaanottoapulaisen tiskillä,  muuttu-
en siinä  jostakin  syystä  asiakkaaksi,  niin siitä voi
päätellä sairaan olevan alakynnessä jo sairauskes-
kuksen  aulassa.  Auliina vastaanottamaan  kaiken-
sortin tappajapasillit  ynnä lentsut  mitä käytävillä
nyt sattuukin pörräämään.

Tässä vaiheessa jo tiedetään maksukyky sekä sosiaali-
turvatunnuksen loppuosa, vaikka potilaaseen ei ole kos-
kettu edes hohtimilla.

Wiimeistään siinä vaiheessa kun tautinen potilas on
selvinnut valkoisen  tai viilutetun oven  takaa ehjin-
nahoin takaisin aulaan,  hänelle valkenee miten vaa-
tiva rooli hänelle on kunnallisessa  sairaushuollossa
sälytetty.

Sitä iniminen tietää  palatessaan warmasti,  että hoito
tepsii jos on pystynyt vastaamaan rehellisesti kunnan-
lääkärin valkosipulilta haiseviin terveysvaikutteisiin kol-
meen (3) kysymykseen oikein:
- Mikä teitä vaivaa?
- Pitäisikköhän minun katsoa lääke Duodecim'sta?
- Onko teillä lääkeallergiaa?
Neljäs kysymys: Maksatteko käteisellä vai pankki-
kortilla? - esitettiin jo tullessa, tuulikaappiosiossa.

Yleensä kuumepotillaan makuuttaminen sairaus-
keskuksen sohvalla 4-5 tuntia saa potilaan tule-
maan uudelleen järkiinsä ja palaamaan kotiin tai
tuottavaan työhänsä. Tästä hoidosta ei vielä jos-
takin ihmeen  syystä hoksata veloittaa.  Ei edes
porttieerin maksua


Sairastumiskeskukseen  wanhuuden  höperyyksiissään
raahautuvalle mummolle tai papalle se yleensä merkit-
see samaa kuin astuisi Manalaan portista Styks-virran
rannalle odottelemaan kuolemaa.

Kielikuvan osalta tosin tuo virran  rantama on
hyvin runsaasti väärähkö ja liikaa lupaileva!
Liioiteltu ja myös kovin ennenaikanen.

Meidän maamme maailmallakin  kehuttu sosiaaliturva
takaa kyllä jopa lehmille  60 vuorokautta ulkoilmaa /
vuosi,  yllätystarkastusten uhalla  ja sanktioilla €U.n
pykäliin vedoten.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuutemme takaa vangillekkin,
joka sentäs on rikkonut yhteisön sääntöjä,  puoli tuntia
raitista ilmaa  päivää kohden vuoden  jokaisena päivänä.
 

Mutta osalle sängyssään päivät päästään makoilutetta-
ville vanhuksista Suomi ei pysty takaamaan edes minuu-
tinkaan  mittaista ulkoilua.  Ei ole pystynyt  siihen vuosi-
kausiin. Ja tämä totuus on kynsissämme joka päivä.


Hienoinen toivonkipinä  lehahti  kun luin, että lasten
hyväksikäyttäjiä  aletaan ehkä lääkitä.  Sitä oikeus-
ministeriön toimesta kuulemma nyt oikein tutkitaan.

Hukka yksinkertaisena,  mutta valoisana  luonteena
toivoo että kansanedustajat lääkitään asian tärkey-
den vuoksi ensimmäisenä tuolla  lasten hyväksikäyt-
töä estävällä rohdolla.

Ja jos saa toivoa,  niin tupla-annoksilla  jo asemansa
takia kansanedustajat, sillä saattaisi olla vaikutusta
myös wanhusten hyväksikäytön wähenemiseen.

1067890.jpg   
Pukkaa Hukka-juttu tutullesi
....Laukkasus.gif....


S.U.O.S.I.T.T.E.L.E.N:
J.P. Roosin Sosiaalitapaus-blogi