1218448.jpg
Kuva Pakinaperjantain sivulta. Kuvaaja todennäköisesti HeidR

Pärnäsen  korjaamolla tiesivät  että wiime wuosi
oli kaikkien aikojen lämpimin.   Olivat hoksanneet
laittaa isot pariovet kiinni  ja tekasseet mottori-
sahalla pienemmän välpän mistä kulkea.
Vorttumin öljynkaupustelija  oli riipinyt punaisen
viittansa yltään ja syönyt sen.

Yrjö se tiesi että kaikki kymmenen lämpimintä vuotta
ovat olleet vuoden 1995 jälkeen. Oli sillä talvella nos-
tanut välihousut viistuumaan kiikkumaan.

Nyt niissä  pesii kesällä  Motacilla alba ja talvella
Columba livia. Sen kun pittää teurastuksen päälle
vielä harrastaa bongaamistakin. Yrjön.
Ne housut on kyllä niin yltäpäältä linnunpaskassa,
että vaikka  minkälainen jääkausi  yllättäis niin ei,
nitä ennää jalkoihinsa saisi tukittua.

Veljensä Anttoni  puolestaan napsautti riinpiissin
nortin mynnistä ja oli wäkevästi sitä mieltä, että
jos sattuu  vielä  jollakin hönöllä  olemaan asioita
jalkapelissä pohjoisnavalle, niin niin nyt olisi kyllä
parasta jo sukeutua matkaan.

Että saattaa olla niinkin, jotta jos ei kohta älyä lähteä
tökkimään, niin joutuu ottamaan Jessestä mallia. Jou-
tuu pian kävelemään vedenpäällä. Ennusti Anttoni.


Pärnäsellä ollaan kyllä  hyvinkin tiedostavia kierrä-
tyksen suhteen. Laskua kierrätyksestä haluaa lait-
taa milloin mikäkin yhteiskunnan  taho muiden mak-
settavaksi. Pärnäsen korjaamollekkin.

Veijo ihmetteli, että miksikä ei kukaan neuvo ole-
maan kokonaan  kuluttamatta?  Tai ainaki tyssää-
mään sen minimille.  Silloinhan se kierrätyksenkin
tarve kutistuu.

Kaiken ongelmahan onkin jätteen tuotanto. Onko
siinä mitään järkeä? Kenelle sitä oikein töikseen
koneet syytävät, vai ihanko sitä iteksiään tulee?

Veljeksille meinasi tora tulla.  Anttoni oli sitä mieltä,
että antaa vain inimisten paskaa ostaa, tuovat sitten
korjuulle.  Että ei pijä hölömöjä  mennä toppuuttele-
maan.  Jos tyhmäpäissään laittavat rahansa humpuu-
kiin, niin virmalla menee sitä paremmin. Kierrätetään
ja korjataan  ja ollaan hiljaa. Tempasi 30-tuumaisen
jakarin käteen ja oli kovasti sitä mieltä.  Veijo kaivoi
toimistopöydän  laatikosta Naganin  ja alkoi sitä tut-
kiskelemaan.

Ilmastoinninmuutosilmiö  alkoi käydä jo korviin, joten
me lähdimme assistentin kera lopsuttelemaan roska-
pussukka sormikoukassa Moolokille päin.


Siinä lumessa talloessa muistui tuo ilmastoinnin-
muutos jo esihistorialliselta ajalta:

Minä muistan  kuinka me  muinoin  nöösipoikina
seurasimma meidän kylän baarin pihalla polku-
pyörien selästä  talvisessa tuntramaisemassa
aikuisten kohkaamista keskikaljanhuuruissa.

Kylmä oli oppikoulu,  mutta hyvin on tuntunut oppi
perille menneen,  kun on kuullut  tuttujen elämän
vaiheita perästäkäsin.

Muistan  kuinka  Hyppeenin Hilma  kerran  tuhannen
tuiskeessaan ulostui kuppilasta lumiseen maisemaan.
Hame leuhahti korviin kun  läsähti portaiden viereen
persiilleen 15 senttiseen lumeen.

Meitä poikalaumaa se kovin  tirskututti  kun nähtiin
vilaukselta Hilman pitkälahkeiset kaatiot ilmaiseksi.

Siitä vaan täti puhisi ja tuhisi, kömpi pystyyn, pudisteli
lumet ja lähti toikkaroimaan mökkiänsä kohden vallan-
tien leveydeltä.

Pysähtyi, huojutteli päätänsä, näki vain meidät pojan-
kollit. Nosti hameen kainaloon, laski kaatiot, kyykistyi
ja alkoi lämmintä vettä laskemaan.

Nousi ylös,  katsoi jälkeä lumessa,  sitten meihin
ja totesi sormea heristäen opettavaiseen sävyyn:
" Kyl se vaa onkii penikat vissii sillee, et jottai mättää
tuos nykylumes täytynee olla. Mie oikeinki hyvin muis-
tan kun myö pikkutyttöin pisasimma lummee.
Sillo ihan pien reikäne vain tul,  a nyt ku losottah, niin
nyrkin  mentävä koloha se  siihe het tullee.  Tää se ei
kyl minkää hyvän eil ole. Tää..."

Näin se meidän tietomme  ilmastoinnin lämpenemisestä
alkoi kertyä jo 60-luvulla, eikä sitä luuloa vieläkään ole
väärillä todistuksilla kumottu.  Näkeehän sen jo tuosta
nykylumesta.