1198782.jpg

Nostettu nurmelle näytille harmaja mummo.
Kannettu ulos ja kirja suonisiin kouriin annettu.
Pielus selälle kammettu.
Suu siirrolla suppuun tammettu.

Käännellään tuolia, taputellaan olalle muoria.
Selitellään - me ollaan nuoria.
Oottelehan ja lueskele tässä,
me käydään hiukan sisällä hääräämässä.

Muutoin haittona akka tuvassa nuorella kuumalla parilla
joiden lempi on varilla jos aina on kuulolla hidas,
tutiseva, ruokaa vaativa ryppyinen pummi.
Siitä vävylle idea - hilataan rantteelle mummi.

Hyvä tulos - rauha, ei kuulu korviin anopin,
nuorison kiihkeä pauha.

Jos kysytään, tuuletetaan vanhaa eukkoa,
kun alkaa jo muistuttaa metsän peikkoa.

Istuu rantteella esillä ämmi
narrin ja ilveilijän lailla - tyystin arvoa vailla.
Jaloissa piennar routava, katse hiljalleen soutava.

Ylimääräinen, joutava haitta, allensa vuotava,
aina on oltava vaippa.
Ruokakin suuhunsa luotava
vaikka syö kuin pikkuinen lintu.

Ei kannata sitä lapsiltaan kysyä,
ne nuorena aikovat ainiaan pysyä.

Istuu pihalla mummi,
ämmä tarpeeton, hylätty, joutava.
Juotava huulille tuotava.

Tämä sitkeä vanhus, janhus.
Se tivakka lyly, vaikka kohtelu kalsean tyly.
Kun muistelee omaa nuoruutta,
yhä kirpoaa huulille hymy.

Janhus = lyly, juomuvisa, männyn syytihentymä